soodan sivut

arkisto

191 kirjotelmaa.

avainsanat

Hei moi!

Olen Konsta "sooda" Hölttä, kaikennäköistä koodailua ja elektronikointia harrastava teekkari. Näiden sivujen funktio on viritelmieni, näpertelyideni ja koodailuideni raportointi-/dokumentointi-/arkistointipaikka. Kirjoitelmat ovat poikkeuksetta tajunnanvirtaa ja toisinaan puolitahallisesti viihteellisiä.

Sivustolla ei sitten ole omaa nimeä, kyseessä ei ole "sooda-sivusto", "soodansivu" tai muu vastaava. Tuo sooda on vain nimimerkkini internetissä.

Chilit voivat runsaasti ja kirkkaasti kesäauringossa, eivätkä tuonne lamppukaappiin jättäneeni yksilötkään mitenkään pieniä ole. Tuntuu perin erikoiselta kun noita ruukunvaihdoksen kuvia katselee - nämähän ovat kohta kertaluokkaa isompia kuin kuukausi sitten. Dokumentoin jokaisen tähän ja pohdiskelen. Yhdessä kypsyy ne kolme hedelmää hiljalleen ja se on saanut pysyä mehupurkkiruukussaan ettei häiriinny.

Alkaa viimein olla aika siirtää chilit mehupurkeista isompaan multatilaan; eipä niiden kasvu ole mitenkään merkittävästi vielä ehtinyt hidastua, mutta leikkelin muutaman purkin auki ja totesin että kylläpä juurta riittää. Maanpäällinen osa alkoi olla vielä siinä mitassa, että alkoi vaikuttaa ajankohtaiselta. Yksi Sugar Rush rupesi tuossa likimain sata päivää idätyslautalla aloittamisen jälkeen kukkimaan, ja nyt siinä on jo hedelmää kypsymässä.

(Teksti julkaistu alunperin 27.4.2017 Kultaisen Tomaatin ("GT") wappukalenterissa. Osa vuoden kestävää Git- ja Vim-opastusta vivahteella Otaniemen murretta. Ei välttämättä avaudu tavan tallaajalle ilman sisäpiiritietoutta kontekstista rivien väleissä.) Vappuna saattaapi olla mieli jossain muualla kuin näppiksellä. Tämänkertaisessa tekniikkatekstissä pyritään suhteuttamaan muutama ohjelm'loitsijan lempityökalujen ominaisuus työväen juhlan aikaiseen simanhuuruiseen olotilaan.

Huolestuin (sekä kyllästyin) viimeisten ekoissa ruukuissa hengaavien chilien hitauteen ja siirsin nekin mehupurkkeihin siinä toivossa että uudessa mullassa olisi vaikka lisää ravinteita tai juuritilaa josta innostuisi. Vähän muita heikommat juuret noilla näytti olevan, mutta katsotaan tokenevatko. Muiden osalta tuolla vaatekaapissa ruuhkassa tuoksuu jo vahvasti jonkinlaiselta chililehdeltä, etenkin lehtiä koskettaessa. Täytyisi hiljalleen saada kasveja aurinkoon ja ainakin nyt päästä varjostamasta toisiaan. Kokosin myös kunnollisen kirjanpidon kaikista, koska kivahan näitä on seurata ja unohdan kaiken ilman muistiinpanoja. Laskujeni mukaan pienimpien kylvämisestä on 88 päivää. Ensikoulinnasta 54 ja 74. Aiemmin lasketuista 37 yksilöstä sekä yhdestä Aji Cristalista on hengissä 33, joista 29 tämän katon alla ja neljällä uusi koti.

Onhan ne pienet muoviruukut ja Rootraineritkin periaatteessa ruukkuja, mutta laitoinpa jälkimmäisestä kaikki paitsi yhden rivin mehupurkkiruukkuihin joihin äskettäin koulin ensin kokeeksi muutaman ja sitten lukuisasti lisää. Korjasin myös timelapsekameran asentoa rutkasti, koska aiemmalla tavalla sijoitettuna alkoi käydä ahtaaksi. Alkaa kyllä maistua mullalta tämä kasvien kanssa puuhailu. Onneksi on taas uusi koodiprojektikin hiljalleen tulilla. Siitä myöhemmin.

En malttanut odotella kummempia reaktioita noihin äskettäin mehupurkitettuihin chileihin ja välttelin tärkeämpää puuhaa koulimalla lisää; siirtelin lisää pikkuruukuissa olevia joita jäi enää kolme viimeisintä ja pienintä. Näin sai pikkuruukkujen tarjottimen kaapista viemän tilan vapaaksi. Rootrainerissa kasvaa vielä useaa lajiketta, mutta mehupurkeissa kasvaa nyt kaksitoista kaverusta. Noita valokuvaava raspikamera ei muuten ole putoillut enää lainkaan sen jälkeen kun restarttasin Technicolorin (eli tuon DNA:n tarjoaman langatonta yhteyttäkin jakelevan kaapelimodeemin) wlanverkon. DNA:n aiempi purkkihan ei toiminut kunnolla koska pätki koko piuhaverkkoakin säännöllisesti puolen tunnin välein. Asiakaspalvelu ei osannut auttaa, mutta onneksi paikalle tarjottu huoltomies oli hamstrannut toimivia purkkeja; seinästä tuleva signaali oli kunnossa.

Muuhan on tässä yhteydessä mitä vaan muuta kotikoristekukankasvatusta paitsi chilejä. Kevät tulee ja aurinko paistaa, ja kun aloin tajuta lannoittaakin noita eleleviä asioita niin ovat piristyneet entisestään. Vedellä ne lähinnä pysyvät hengissä mutteivät mullan ravinteiden loputtua juurikaan kasva. Mangossa on varren korkeutta pidempiä lehtiä, lempiavokadossani on uusi lehtikolmikko, nektariinin mullan pinnalle ruukkuun ilmestyi sientä ja niin edelleen.

Sivut: vanhemmat, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 24, 25, 26, 27, uudemmat