soodan sivut

arkisto

168 kirjotelmaa.

avainsanat

Päiväys 2017

Jokin tuhoelukka lienee chilitaimieni kimpussa. Ei luulisi taimien itsekseen reikiintyvän ja katkeilevan. Isoimmissa Aji Nortenoissa on näkynyt jo muutaman päivän ajan jotain hälyttäviä reikiä muutama kappale. Äsken koko kasvustoa tarkastellessani luulin vahingossa huitoessani katkaisseeni yhden isoimman lehden, mutta saman näköinen poikkeama löytyi toisestakin kasvista samankaltaisesta lehdestä. Vikoja näkyy vasta muutama ja taimia on tusinoittain, mutta entä jos ongelma leviää? Täytynee tehdä asialle jotakin. Ei noiden luulisi mitään kasvuarpiakaan olevan, vaikka Norteno kasvaakin kertaluokkaa muita nopeammin.

Siirsin idätyslautalta viimeiset siinä pidempään henganneet varren jotakuinkin kasvattaneet kaverit (Cili Coronong, Sugar Rush) omiin purkkeihinsa, kun eivät näytä enää kasvavan pelkällä kosteudella. Kaikissa siemen päässä lojumassa eikä sirkkalehdistä tietoakaan. Juurtakin melko mitättömästi. Ei näkyvää kehitystä useisiin päiviin. Ehkä näiden siemenistä loppui ravinteet tähän? Saapa nähdä, kasvavatko mullassa lainkaan, kun juuret alkaneet jo kuivahtaa. Jokainen Aji Cristal hautuu vielä mutta muutamat siemenet ovat rakoilleet lupaavan näköisesti. Melkein kaikki purkitetut ainakin jatkavat kasvuaan. Ehdin värkätä raspikamerallekin hieman kotelomallia Openscadilla, mutta iski sellainen tyypillinen keuliminen eikä vielä ole valmista. Pahoittelut blogin tekniikkafan(e)ille, mutta taas tulee tekstiä vain vihreistä elävistä jutuista. Kyllä tämä tästä. Varmaan joku orastava kolmenkympin kriisi kun ei ole tullut tehtyä elämässä juurikaan muuta kuin systemsoftwarea ja satunnaista puuhastelua; koneälykin kiinnostaisi mahottomasti mutta eipä jotenkin ole jaksanut puuhata kotona juuri mitään koodia pitkäjänteisesti pitkään aikaan. Ahdistaa. Mutta vain välillä.

Kello tikittää ja vihreät jutut kasvavat isommiksi. Muutama edustaja Lemon Dropia ja Black Nagaa sai edetä ekoihin ruukkuihinsa, sekä yhden melko keskenkasvuisen yksilön Cili Coronongiakin otin josko se tuosta innostuisi. Timelapsekamera on ehtinyt kerätä hieman materiaalia katseltavaksi. Laitoin siihen himmeän yövalonkin (jossa on vielä parannettavaa), niin näkee, miten nuo suunnilleen elelevät pimeällä.

Sugar Rush voi melko paksusti ja myös Bonda ma Jacques työntää sirkkalehtiä useasta taimesta näin kahden viikon jälkeen. Otin kummastakin joukosta ne joissa näkyy lehtiä ja istutin multaan saakka muiden seuraksi. Aiemmista Aji Norteno on jo ehtinyt pyrähtää ruukussa silminnähtävästi isommaksi.

Hyllyssä lojuva ei mikään jalkaraspi vaan Raspberry Pi -pikkutietokone pääsee hyötykäyttöön, kun kasvavista chileistä kiinnostaa tallettaa yhtenäistä kuvamateriaalia. Sopivan yhtenäinen on sellaista josta saa timelapse-videota, eli kamera räpsimään muutaman minuutin välein samasta paikasta ja näistä sitten nopeutettua elokuvaa. Tuohon piirakkaan löytyy tosta noin vaan myös NoIR-kamera (v2) jonka mukana vielä tuli sininen muovilätkä joka auttaa nimenomaan kasvien kuvaamisessa. Valkoinen pyörylä on muuten tarkennusrenkaan säätöä varten. Tajusin vasta kun piti tarkentaa lähemmäksi.

Kaikki kielletään. Hehkulamputkin kiellettiin. Hehkulamppu- eli Edison-kierrekanta on yli satavuotias mutta silti hengissä, vaikkakin ihan tolkuttoman kurja modernimpia lamppuja ajatellen. Hehkulampun sai kytkeä sähköverkkoon sellaisenaan lämmitysvastukseksi jonka sivutuotteena saa vähän valoa; monissa muissa taas on mukana komponentteja, joilla piuhan päässä näkyvä sähkö muunnetaan sopivammaksi. Kiva että on standardiliitäntä, mutta monet valaisimet tuntuvat olevan rakennettu siten, että vaikka ledilampun oheiselektroniikka jolla syötetään varsinaisille ledipolttimoille lampun sisällä vaikka vakiovirtaa joutuu melkoisen lämpökuorman alle, kun valaisimen mekaniikka ei päästä lämpöä kiertämään kunnolla muualle. Leditkin lämpenevät melko lailla; pitkäikäisemmät ja tehokkaammat E27-kierteeseen menevät laatulamput tuntuvat olevan säännöstään varustettuja huomattavalla jäähdytysrivalla. Kalliimmalla saa sitten pitkäikäisempiä valaisimia, joista löytyy hankalammin (jos lainkaan) vaihdettavat ledimoduulit. Tälläisen valaisimen voi tehdä triviaalisti itsekin muutamasta osasta.

Osa chileistä on jo niin mittavia taimia, että tuli aika siirtää ne idätyslautalta oikeille kasvumaille multaan ja kirkkaan valon alle. Aji Norteno on ehtinyt itää kokonaan sirkkalehdille jokaisesta yhdeksästä siemenestä, ja Rocoto Montufar on myös melko pirteällä päällä kun kolme vihertää. Muissakin näkyy eloa, mutta nämä laitoin purkkeihin.

Alkaa olla sisälläkin valoisaa päivisin, kai - onneksi ikkunat ovat etelään. En kyllä ole nähnyt kotona keskipäivän auringonvaloa kahteen viikkoon, kun on ollut viikonloppuina puuhaa muualla ja valoisan ajan on arjet töissä. Kasvit silti enimmäkseen elävät, ja ajattelin tässä sepustaa mitä muutakin on "viime aikoina" mennyt mullan alle ja venynyt ulos sieltä. ("et ikinä usko mitä kasvaa, katso kuvat!" no blogissa aiemmin mainittujen lisäksi nektariini ja mango.)

Vihreät kasvavat jutut ovat mainioita. Etenkin sellaiset, jotka näyttävät hauskalta, jotka muuttuvat ajan kanssa, ja jotka tuottavat ravintoa. Viime vuonna tuli huomattua että pienimuotoinen puutarhurointihan on ihan hauskaa. Töissäkin on mainittu chilien kuten muidenkin puutarhajuttujen kasvatus jo useaan kertaan. Kuulemma näihin aikoihin on hyvä alkaa kasvattaa. En edes erityisemmin hakemalla hae tulista ruokaa mutta mausteet on jees ja kaiken kasvatus on kivaa ja pitäähän kokeilla. Tuumasta toimeen.

Saastainen Ikean vaijerivalaisin halogeenispoteilla otti ja hajosi jo kuukausia takaperin, ja koska lamppuja on muitakin muutamia eikä tässä olkkarissa nyt niinkään valoa vaativia töitä tehdä (tietokoneen ruudut valaisevat itse), niin jäi sikseen kun ei ollut äärimmäisen välttämätöntä ja muutakin puuhaa riittää. Nyt kyllästyttää pimeys jo toden teolla, joten laitoin tilalle dyykatun ATX-virtalähteen. Jos olisi viitsinyt nähdä tuon puolituntisen verran vaivaa aiemmin, niin olisi nauttinut valosta rutkasti pidempään. Ollapa vähemmän laiska.

Sivut: (ei muita)