soodan sivut

arkisto

181 kirjotelmaa.

avainsanat

Päiväys 2017

(Teksti julkaistu alunperin 27.4.2017 Kultaisen Tomaatin ("GT") wappukalenterissa. Osa vuoden kestävää Git- ja Vim-opastusta vivahteella Otaniemen murretta. Ei välttämättä avaudu tavan tallaajalle ilman sisäpiiritietoutta kontekstista rivien väleissä.) Vappuna saattaapi olla mieli jossain muualla kuin näppiksellä. Tämänkertaisessa tekniikkatekstissä pyritään suhteuttamaan muutama ohjelm'loitsijan lempityökalujen ominaisuus työväen juhlan aikaiseen simanhuuruiseen olotilaan.

Huolestuin (sekä kyllästyin) viimeisten ekoissa ruukuissa hengaavien chilien hitauteen ja siirsin nekin mehupurkkeihin siinä toivossa että uudessa mullassa olisi vaikka lisää ravinteita tai juuritilaa josta innostuisi. Vähän muita heikommat juuret noilla näytti olevan, mutta katsotaan tokenevatko. Muiden osalta tuolla vaatekaapissa ruuhkassa tuoksuu jo vahvasti jonkinlaiselta chililehdeltä, etenkin lehtiä koskettaessa. Täytyisi hiljalleen saada kasveja aurinkoon ja ainakin nyt päästä varjostamasta toisiaan. Kokosin myös kunnollisen kirjanpidon kaikista, koska kivahan näitä on seurata ja unohdan kaiken ilman muistiinpanoja. Laskujeni mukaan pienimpien kylvämisestä on 88 päivää. Ensikoulinnasta 54 ja 74. Aiemmin lasketuista 37 yksilöstä sekä yhdestä Aji Cristalista on hengissä 33, joista 29 tämän katon alla ja neljällä uusi koti.

Onhan ne pienet muoviruukut ja Rootraineritkin periaatteessa ruukkuja, mutta laitoinpa jälkimmäisestä kaikki paitsi yhden rivin mehupurkkiruukkuihin joihin äskettäin koulin ensin kokeeksi muutaman ja sitten lukuisasti lisää. Korjasin myös timelapsekameran asentoa rutkasti, koska aiemmalla tavalla sijoitettuna alkoi käydä ahtaaksi. Alkaa kyllä maistua mullalta tämä kasvien kanssa puuhailu. Onneksi on taas uusi koodiprojektikin hiljalleen tulilla. Siitä myöhemmin.

En malttanut odotella kummempia reaktioita noihin äskettäin mehupurkitettuihin chileihin ja välttelin tärkeämpää puuhaa koulimalla lisää; siirtelin lisää pikkuruukuissa olevia joita jäi enää kolme viimeisintä ja pienintä. Näin sai pikkuruukkujen tarjottimen kaapista viemän tilan vapaaksi. Rootrainerissa kasvaa vielä useaa lajiketta, mutta mehupurkeissa kasvaa nyt kaksitoista kaverusta. Noita valokuvaava raspikamera ei muuten ole putoillut enää lainkaan sen jälkeen kun restarttasin Technicolorin (eli tuon DNA:n tarjoaman langatonta yhteyttäkin jakelevan kaapelimodeemin) wlanverkon. DNA:n aiempi purkkihan ei toiminut kunnolla koska pätki koko piuhaverkkoakin säännöllisesti puolen tunnin välein. Asiakaspalvelu ei osannut auttaa, mutta onneksi paikalle tarjottu huoltomies oli hamstrannut toimivia purkkeja; seinästä tuleva signaali oli kunnossa.

Muuhan on tässä yhteydessä mitä vaan muuta kotikoristekukankasvatusta paitsi chilejä. Kevät tulee ja aurinko paistaa, ja kun aloin tajuta lannoittaakin noita eleleviä asioita niin ovat piristyneet entisestään. Vedellä ne lähinnä pysyvät hengissä mutteivät mullan ravinteiden loputtua juurikaan kasva. Mangossa on varren korkeutta pidempiä lehtiä, lempiavokadossani on uusi lehtikolmikko, nektariinin mullan pinnalle ruukkuun ilmestyi sientä ja niin edelleen.

Chilit kasvavat ja alkavat tarvita tilavampaa kasvualustaa. Tai siis ovat varmaan tarvinneet jo jonkin aikaa, mutta sain vasta nyt aikaiseksi. Siirsin tuosta muutaman yksilön käytettyihin mehupurkkeihin, joita on kätevä hamstrata ruukuiksi. Muutaman, koska ei nyt viikonloppuna ollut aikaa miettiä ja puuhata kummemmin, ja nuo purkit tarvitsevat vielä altakasteluun jonkun sortin maljan jota en ole saanut päätettyä ambivalentissa perfektionismiahdistuksessani.

Koodattiin kolmistaan prototyyppi eräästä suomalaisesta klassikkopelistä I've bot some balls tuossa jokin aikaa sitten. Piti tiivistelmöidä siitäkin mutta tietysti unohtui. Tämän viikonlopun visiitti Instanssi-demopartyille muistutti kuuden viikon takaisesta värkkäysviikonlopusta, jonka aikana peliproto puljattiin likimain valmiiksi. Tässä siitä projektiraportti, vaikka onkin malliesimerkki hätäisestä protokoodista kun piti tehdä proto.

Ei mennytkään Aji Cristalilla kuin viisi viikkoa elonmerkkeihin (joita erotin viisi päivää sitten), ja noistakin siemenistä yksi vihertää, osa ei näytä muuttuneen miksikään ja osa vaikuttaisi tummenevan eli ehkä mätänee tai homehtuu tai jotain. Yhdellä taimella on niukemmat mahikset selvitä kastelu-unohduksistani, mutta eipä sillä niin väliä jos yksi noista neljästä Baccatum-lajikkeesta ei selviäisikään lisääntymään asti.

(Teksti julkaistu alunperin 23.2.2017 Kultaisen Tomaatin ("GT") numerossa 1/2017. Osa vuoden kestävää Vim-opastusta vivahteella Otaniemen murretta.) Vimin erottaa muista editoreista vahvasti sen modaalinen luonne ja palasista yhdisteltävät näppäinkomennot.

Sivut: vanhemmat, 1, 2, 3, (ei uudempia)