soodan sivut

arkisto

199 kirjotelmaa.

avainsanat

Chilipensaiden pienemmäksi perkaamisesta tuli rutkasti biojätettä. Otin talteen muutamia lehtiä ja laitoin kuivumaan sanomalehtien väliin ja muutaman kilon painon alle, sillä kokeilin samaa aiemmin ja sain ajatuksen, että näillähän voi somistaa kodin pintoja ja tuntea elävänsä metsässä. Melkein. No, unohdin kuivumaan ja laitoin kuivuneet kirjahyllyn kylkeen ja suunnittelin lisääkin.

Muutamaa pudonnutta lehteä tosiaan kuivasin joskus jo kesällä. Nyt syksyllä lehtien pudottua puistakin inspiroiduin. Tulenpunainen vaahteralehti on varmaan oma lempiväri, mutta laitoin pelkkiä chililehtiä talteen.

Jo puolitoista vuotta sitten muuton jälkeen pohdiskelin, että johonkin seinälle olisi kiva asentaa puu. Ei siis oikeaa puuta, vaan liimapintaisesta vinyylikalvosta leikattava puunrungon kuva ja sitten miten sattuu lehtien kuvia. Ei mikään uusi idea. Kaupoista saatavat eivät vaan tyydyttäneet, niin meinasin väsätä itse ja jäi suunnitteluasteelle. Mageinta olis varmaan käyttää ihan oikeita lehtiä tummanruskean tarran ohella. Puukuosia on mun verhoissanikin.

Otin satunnaisesti eri kokoisia lehtiä joitain kymmeniä talteen, kun pilkoin chilejä mukavamman mittaiseksi. Taittelin lehdet sanomalehtien väliin, unohdin ne sinne, ja huomasin eräässä vaiheessa että näistähän on valtaosa vissiin homeessa, kun kosteushan jää niiden sekaan ja sanomalehteä tai mikä kosteutta imeekään pitäisi vaihdella välillä. Sain kumminkin pelastettua osan, ja panin viimeistelykuivumaan kuivempien paperien alle. Painona pari isoa Leonardo da Vincistä kertovaa kirjaa ja muuta arvopaperia.

Tälleen yön ja päivän pimeydessä lisävalo ei ole pahitteeksi, kun sitä ei taivaalta juurikaan tule. Kirkasvalolampun tasaista pintaa vasten on hauska tarkastella näitä vähän mikroskoopin tavoin. Digikamerakuvaa voi zoomailla rutkasti. Ai että mitä fraktaaleja.

Pilkukkaan pahoinvointilehden yksityiskohdat erottuvat samalla menetelmällä. Eri lehdissä oli eri kokoisia ja näköisiä vaivoja, eikä niistä mitään nättejä somisteita saa. Kiintoisaa silti tarkastella.

Ei paljon mitään painavat ja epsilonin ohuiset lehdet saa mihin vaan kiinni varovasti kaksipuolisella teipillä. Näistä tuli niin kuivia, että melkein hapertuvat palasiksi katseestakin. Jatkossa täytyy kuivata vähemmän. Nurkassa olevat kaksi aiemmin kuivattua näyttävätkin hauskemmilta, sillä niissä on vielä vähän tekstuuriakin, kun ei ole ihan litteäksi asti kuivunut. Tekemällä oppii. Ilman prässiä kuivumaan pääsevät käpristyvät kelvottomiksi. Seuraavia sitten joskus oikeasti seinälle sellaisen puunrunko-oksisto-tarrajutun päälle.


1 kommentti

Oma kommenttisi

Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.

Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.

Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.

Nimimerkki:

Spammibottiesto: Mikä on nollan ja kuuden tulo? (vastaus numeroina)