Olen '88-syntynyt teekkari ja tietysti kiinnostunut kaikennäköisestä tekniikasta. Opiskelen Aalto-yliopistossa automaatio- ja systeemitekniikkaa eli robotteja, säätämistä ja niihin liittyvää matematiikkaa. Harrastelen myös vähän kaikkea matematiikkaan, ohjelmointiin, elektroniikkaan, robotteihin ja kaikken siltä väliltä liittyvään. Kesäisin tulee myös pyöräiltyä jonkin verran. Roikun internetissä nimimerkillä sooda, joka juontuu sanasta koodata.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. --Marjatta Pokelan lastenlaulu Ihme ja kumma.
Historian havinaa
Ohjelmoinnin aloitin varmaankin kaverini Topi Erosen pc-piipparirääkkääjäsoftien ansiosta joskus kuudennella luokalla vuonna 2000 Quickbasicilla. Tuli väsäiltyä aluksi vaikka minkä näköisiä piippareita ja tekstiseikkailuja sekä myöhemmin ihmeellisempääkin grafiikkaa ja matalan tason bittitemppuja.
Kahdeksannella luokalla koulun Visual Basic -ohjelmointikurssi innosti muutokseen kivikautisen quickbasicin jälkeen. Cd-asemien availua etänä yms. hienoa sekä satunnaista pientä testailua tuli harrastettua, mihin VB on ihan oiva.
Lukion alkuvaiheissa kyllästyin viimein windows 98:n kaatuiluun ja uteliaisuus ajoi kokeilemaan linuxia, distrona Gentoo. Kaikessa monimutkaisuudessaan soveltui opetteluun erityisen hyvin, koska ei tee mitään automaagisesti ellei niin käske, ja joutuu säätämään kaiken itse. Linux-maailmaan Microsoftin visualbasickälikät eivät tietenkään sovellu ja ohjelmointikieliosaamisvalikoimaan tuli C, PHP, Python sun muut.
Muuta säätöä on tullut harrasteltua ihan polvenkorkuisesta naperosta saakka. Jo pienenä availin isän kanssa videonauhureita, puhelimia sun muuta roskiskatokselta usein löytynyttä roinaa; sähkön ja luonnontieteiden kanssa olen puuhastellut käytännössä koko ikäni aidon intohimoisesti.
Nykyään
Nykyään tulee opeteltua kaikkea jännää mitä eteen tulee. Teknistä kiinnostusta on konekielikoodailusta lumihiutaleiden muodon syntymiseen -- pääpainona kuitenkin tietojenkäpistelyyn liittyvät asiat ja luonnontieteet. Tuntuu että elämä on vaan jatkuvaa oppimista ja mitä enemmän oppii, sitä vähemmän tuntuu tietävän mistään mitään.
Aina on jotain uutta viritystä työn alla, usein liiankin monta rautaa tulessa. Multitaskaan mielelläni muutamaa juttua päällekkäin, sillä harrasteprojekteja ei jaksa erityisen pitkään yhtä kerrallaan ja voi välillä siirtyä toiseen aiheeseen, jonka on antanut hautua päässä pidempään. Ohjelmointiprojekteja tulee naputeltua vähän vähemmän nykyään; ensimmäisiltä parilta opetteluvuodelta on varmaan enemmän koodia kuin muilta yhteensä. Pitäisi delegoida enemmän aikaa myös koodailuun.