soodan sivut

arkisto

122 kirjotelmaa.

avainsanat

Hei moi!

Olen Konsta "sooda" Hölttä, kaikennäköistä koodailua ja elektronikointia harrastava teekkari. Näiden sivujen funktio on viritelmieni, näpertelyideni ja koodailuideni raportointi-/dokumentointi-/arkistointipaikka. Kirjoitelmat ovat poikkeuksetta tajunnanvirtaa ja toisinaan puolitahallisesti viihteellisiä.

Sivustolla ei sitten ole omaa nimeä, kyseessä ei ole "sooda-sivusto", "soodansivu" tai muu vastaava. Tuo sooda on vain nimimerkkini internetissä.

Väsättiin kaverin kanssa hetken mielijohteesta pikademo pienelle ledimatriisille; tunkkasin koodit, kaveri musat, ja graffaa tuli molemmilta. Tekeminen aloitettiin suunnilleen torstai-iltana keskiyön tienoilla kun deadline oli perjantaina kahdeksalta illalla, eli koodiaikaa oli parikymmentä tuntia, ja tuli välissä nukuttuakin pari tuntia. Suureksi yllätykseksi partyhackattu tunkkaus voitti koko realwild-compon.

Uliopiston labroilta saa aina välillä (lue: joka viikko, jos viitsisi) dyykata sitä sun tätä, erityisesti vanhaa pc-roinaa, ja erityisesti näyttöjä, jotka yleensä ovat hajalla. Yleensä myös näytön saa korjattua triviaalisti esim. vaihtamalla sen virtalähteestä elkot. Tällä kertaa tarttui mukaan pelkästään näytön taustavalohässäkkä, sillä joku taukki oli merkannut rikkinäisyyden raaputtamalla ruudun pintaan isolla häiritsevän tekstin "RISA". 24-tuumaisen vehkeen taustavalo on sinänsä jo itsessään ihan kirkas ja mielenkiintoinen, eli kurkataas sisälle.

Eräs opiskelukaveri onnistui dyykkaamaan Tampereelta vanhan mutta toimivan PUMAn eli 80-luvulta peräisin olevan teollisuuslaatuisen robottikäden. Vekotin painaa kymmeniä kiloja ja mukana tuli painava räkkikaappi täynnä ohjauslaitteita; pyörät on onneksi alla molemmissa. Pidettiin porukalla perjantaiyön säätösessiot ja tutkittiin, mitä käsi ja kaappi olivat syöneet, ja saatiin vehje liikkumaan toistaiseksi ilman ohjauskonetta.

Kuumalankaleikkuri on käsikäyttöinen tai pöytämallinen työkalu, jolla voi leikata mm. styroksia ja vaahtomuovia kuuman langan avulla; lanka sulattaa muovin ympäriltään. Tarvitsi vähän siistiä styroksin sahausreunoja, muttei ollut moista käsillä mutta osia kyllä - tein sitten itse.

ELL-i järkkäsi äskettäin Bare Metal Hackathonin ARM Cortex-M-mikrokontrollerivehkeisiin tutustumiseen. Menin toki mukaan, koska rauta on paras ja sularijutut; kuka jotain käyttöjärjestelmää muka tarvitsee. Motivaattorina koodaamaan oli tarjolla Saleaen uusimpia vasta markkinoille tulossa olevia logiikka-analysaattoreita, mutta itse menin lähinnä pitämään hauskaa (satuin kuitenkin voittamaan ykköspalkinnon); päädyin koodaamaan softasynan erään vanhan toisen projektin pohjalta. Tämä dokumentti dokumentoi noiden kahden vuorokauden aikaansaannokset; softa saattaa evolvata jälkeenpäin toisenlaiseksi.

Tuli postissa parit adapterit äidin vanhoihin Minoltan filmi-SLR-kameroiden objektiiveihin sovittamaan ne Canonin EF-mounttiin, eli ei kun testaamaan. Mountin laipan etäisyys kennoon on kuitenkin sen verran eri, että adaptereissa on linssi korjaamassa tätä eroa jotta äärettömyyteen tarkennus pysyisi, eikä muutaman kympin ebaystä hankitusta kiina-adapterista voi odottaa ihan huikeita. No mutta kamera jalustalle ja räpsimään.

Kesä tulee ja 30 asteen sisälämpötila ja sen myötä kyvyttömyys ajatella. Ikkunoiden edestä puuttuu verhot, koska sellaiset pitäisi käydä ostamassa. Nurkassa lojuu sälekaihtimet koska niille ei ole seinässä mitään kiinnitysmenetelmää, eikä hoasin vuokrakämppää kehtaa porailla täyteen reikiä. Pakkohan tuolle on silti jotain tehdä, ettei lamaantuisi yhtä pahasti kuin viime vuonna.

Valokuvauslaitteethan ovat täynnä sellaista haitekkiä, ettei välttämättä tarvitse edes olla insinööri ymmärtääkseen, että ne ovat mielettömän huikeita vehkeitä. Jos taas tekniikka kiinnostaa, niin mille tahansa kameran poikkileikkaukselle kuolaa vuolaasti sen kaiken kuvan toisensa perään tarkassa harmoniassa naksuvan nippelikombinaation ansiosta. Nyt vieläpä dippatöissä jatkuvasti digitaalisen kuvatekniikan, videostandardien ja ihan kameroiden mekaniikankin läheisyydessä useammankin hetken touhutessa sormia rupesi syyhyämään sen verran, että piti käydä hakemassa kaupasta digijärkkäri, vaikken varsinaisesti taiteesta juurikaan ymmärrä. Onhan tuota tullutkin harkittua läpällä jo vuosia.

Kierrettiin taas killan parhaiden säätäjien kesken excuilemassa ympäri suomen parhaita automaatiofirmoja, ja tokihan niistä pitää kerätä romua bussin tavaratilaan. Eräästä tarjottiin mukaan teollisuuspclaatikko mallia pakko ottaa ja pihalla haettiin metalliroskalavalta jänniä lämmityselementtivietereitä. Laatikon pohjassa olleessa jäähyrivassa oli ns. riittävästi piitahnaa johon jäi jännä kuvio palikkaa irrottaessa...

Sivut: vanhemmat, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, (ei uudempia)