soodan sivut

arkisto

avainsanat

Hei moi!

Olen Konsta "sooda" Hölttä, kaikennäköistä ohjelmointia ja elektronikointia ja nikkarointia harrastava tekniikkaorientoitunut puuhaaja. Näiden sivujen funktio on viritelmieni, näpertelyideni ja koodailuideni raportointi-/dokumentointi-/arkistointipaikka. Kirjoitelmat ovat poikkeuksetta tajunnanvirtaa ja toisinaan puolitahallisesti viihteellisiä.

Tällä blogilla ei ole vielä omaa nimeä, eikä kyseessä ole "sooda-sivusto", "soodansivu" tai muu vastaava. Tuo sooda on vain nimimerkkini internetissä.

Eihän niitä satoja näyttömoduuleita kannata pinota päällekkäin, jos piirtämisen suunnitelmaa voi askarrella helpomminkin jonkun yksinkertaisemman digimallin kanssa. Tai siis tietty haluan seinällisen lcd-ruutua, mutta koodataan nyt ensin. Otin ruudun mitat talteen ja askartelin "emulaattorin", eli työkalun, joka syö sisäänsä samaa pikselidataa kuin fyysiset ruudut itse. Emulaattori piirtää ne hassun muotoiset kuva-alueet värillä tai toisella.

Ei mennyt kuin päivä aiemmasta, kun kollektiivisesti keksittiin fonttidatakin tuohon supernäyttöön. Fontissa on asciikirjaimia ja ääkkösiä ja hauskoja lentokoneen kuviakin. Nyt kun on selkeää miten tätä mm. ei asenneta ylösalaisin, niin voidaan hyvissä mielin devailla kaikkea kivaa graffakirjastosta emulaattoriin, ja ehkä peräti joku kehitysympäristö sille alkuperäis-8051-raudallekin kiinnostelisi.

Nyt kun Helsinki-Vantaan lentokentän entinen 27-neliömetrinen pääaikataulunäyttö on saatu haltuun ja sitä on askarreltu viikko, niin alkaa olla hyvä hetki koostaa informaatiokaaosta tiivistelmäksi. Luit oikein, se holtittoman kokoinen ruutu on Otaniemessä (+/- pyöristysvirheet). Juhlan paikka. Tällä kertaa on hyvä mappi dokumentaatiotakin, eli ei tarvitse alkaa reverse-engineerauspuuhaan aivan tyhjästä. Ruutujen pikseliformaatti on jo saatu selville, joskin fonttikartta on vielä hakusessa.

Joulukuun tunnistaa siitä, että saa koodailla menemään tonttutarinan parissa. Advent of Coden teema on aina joulun pelastaminen tavalla tai toisella. Ihan tuttu juttu nyt jo ja tämä on näemmä viides raportti ja kuudes kerta. Pelin teema on joka vuosi sama, eli pitää ryhtyä tarinan päähenkilöksi pelastamaan joulu, ja ohjelmointikieli on taas sama. Tällä kertaa joulupukin reen avaimet vietiin vahingossa meren pohjalle eikä korvatunturille. Sinne siis.

Tuntuu että ollut hiljaista niin todetaan nyt että tuli tehtyä loppukesästä yks projekti tuplana taas. Rakensin joskus ne kunnolliset kaiuttimet muinaisten tilalle. Sitten jossain välissä rakensin toisetkin kun tuli muka tarpeeseen mutta oikeesti nikkarointi vaan oli mukavaa. Toisessa välissä laitoin tuon toisen parin lainaksi vanhemmille kunnes nyt äsken nikkaroitiin veljen kanssa yksi pari varta vasten siihen käyttöön. Tuli hienot pintaviilutetut Aniversariot.

Asymptoottinen suunnitelma koneelle joka ajaa tätä blogia, kodin lämpömittareita, irkkiä ja muuta pientä kivaa nytkähti juuri reilusti eteenpäin. Oletettavasti emolevyn konkkien kuivahdus sammutti masiinan ja nyt se ei enää käynnistykään. Datoille ei kuitenkaan ole käynyt kuinkaan, eli vanhus elelee toisella raudalla.

Tällä kertaa taikasavut ulos tursottanut vehje on ikivanha ompelukone. Itseasiassa savu ei edes päässyt itse koneesta ulos, vaan vain sen vauhtipoljin kärähti. Tuolla vuosikymmenellä ei vissiin oltu keksitty vielä elkoja, mutta muutama kondensaattori sieltä silti oli lahonnut (poljin on ihan elektronista mallia, eli aikaisekseen aika hieno). Vaihdettiin ja toimii taas, mitä nyt yksi pikkumoka ilmeisesti kävi tai sitten oli käynyt jo aiemmin.

Sähköllä toimivat koneet ja laitteet toimivat niin kauan, kun sininen taikasavu pysyy kuorten sisällä. Eräänä päivänä vihreästä Boschistani tämä sitten karkasi, ja sitten ei pyörittykään pariin vuoteen, kun kävi akkuporanomistajaa kiukuttamaan. Varaosia tämmöiseenkin sai silti hämmästyttävän hyvin näin seitsemän vuoden kevyen käytön jälkeen, ja uusi moottori istuikin pöydälläni semmosen puoli vuotta. Nyt surisee taas ihan entiseen malliin, eikä maksanut ihan uuden työkalun hintaa.

Olipa kerran taas aika kevyen koodivenyttelyn joulukuun aikana, kun Advent of Code starttasi tavalliseen tapaan. Jäi sellainen olo, että tällä kertaa yksikään tehtävä ei varsinaisesti jäänyt mieleen kovin kummoisena, ja keskimäärinkin vaikeustaso oli vähän helpompi. No, vuoden teemanakin oli relata aiemmilta joulupukinpelastuskeikoilta ja matkustella lomasaarelle. Näin noin kuukausi pelin loppumisen jälkeen on hyvä perinteisesti vähän reflektoida.

Sivut: vanhemmat, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 24, 25, 26, 27, 28, 29, 30, 31, 32, 33, (ei uudempia)