soodan sivut

arkisto

199 kirjotelmaa.

avainsanat

Syyskuun alussa tuli poimittua muutamia chilejä talteen ja pakkaseen, sekä muutamia lisää kymmenisen päivää sen jälkeen minkä dokumentointi oli jäänyt dokumentoimatta kaikenmoisen muun puuhan ohi. Juurikaan raakoja podeja ei enää puskissa roiku, ehkä kymmenisen prosenttia muutamassa ja sitten pari kasvia on oikukkaita. Kypsät kerätään ja kuivataan, pakastetaan, käytetään ruokaan heti, tai vaikka hillotaan.

Nelisen viikkoa sitten sai kerätä osan tosiaan taas puskista irti. Nyt sisällä lampun alla kasvavassa Coronongissa on jo uusia kukkia ja podeja kasvamassa, kun siinä ei roiku enää kypsiä. Innostui kasvamaan uudestaan. Kaksi viikkoa sitten tarkastellessa ja valokuvatessa kypsiä alkoi olla jo melkein kaikki olemassaolevat podit. Yhtä tarjottimellista kerätessä juurikaan varmasti kypsiä ei jäänyt, mutta nyt olisi taas töitä mitä on tuo pari viikkoa jahkailtu.

Kasvit tuntuvat tietävän jonkin kokoisen podikapasiteetin; vaikka jotakuinkin lopettavat kukkimisen jossain vaiheessa, niin lopulta kypsien poimiminen saa tuottamaan taas lisää. Ne tietenkin kärsivät sitten valon puutteesta jne. kun täällä on tälläinen syksy jo. Ei viitsi kasvatuslamppuja asentaa kaikille ympärivuotisesti ja hyvä pitää vähän chilitaukoa talvella muissa puuhissa.

Sitä kaappi-Coronongia on ollut kuvaamassa sama raspikamera jonka hoito vähän unohtui, kun on niin automaattinen. Olisi pitänyt kääntää vähän ylemmäksi, niin olisi tullut parempi video. Myös eri filtterit mm. pelkkää IR-valoa varten vielä odottavat projektilaatikossa. Ensi vuonna sitten...

Kasvianalyysiä

Siinä viime päivityksessä tarinoin eri lajikkeista maun kannalta. Merkataan nyt muistiin ihan yksittäisten viherkasvustojenkin tila niin voin ylianalysoida niitä joskus myöhemmin seuraavaan iteraatioon verraten. Big data, hahhaa. Jos näitä olisi yhtään enempää tai ellen olisi puuhaamassa ekaa kertaa, niin en varmana jaksaisi merkitä muistiin yksilöllisesti.

Parvekkeella ovesta myötäpäivään kiertäen:

  • Rocoto Montufar (seinän vierellä, 3 l ruukku) on pienehkö mutta voi ihan hyvin.
  • Bonda ma Jacques (seinällä, 3 l) on hontelo, yksi haara on kohta parimetrinen, muutama podi ihan raakana vielä. Podit vähemmän suippoja kuin ikkunampana olevassa.
  • Lemon Drop (nurkassa, 6 l) kasvattaa lehtiä hirveän tuuheasti, podeja ei niinkään. Lerputtaa kuin kuiva kasvi vaikka vettä on, ehkä saanut kylmää jo. Parvekkeella kun on alle kymmenen astetta aamuisin.
  • Aji Norteno (ikkunan nurkalla, 6,5 l Eden) alkoi kukkia todella myöhään, on hävyttömän pitkä, nyt silti podeja riittää vaikkakin vihreitä.
  • Rocoto Montufar (ikkunalla, 6 l) vaikuttaa voivan hyvin, podeja rutkasti suhteessa lehtivihreän määrään.
  • Aji Norteno (ikkunalla, 6 l) on myös pitkähkö, mutta aikaisempi kuin Eden-ruukussa oleva kaverinsa. Podeja rutkasti ja isoja. Kasvoi vinoon ja täytyy varoa ettei kippaa kumoon mullan välillä kuivuessa.
  • Bonda ma Jacques (ikkunalla, 3 l) voi kaveriansa paremmin podien määrän suhteen, on pitkähkö muttei venähtänyt, lehtiä on vähemmän ja ovat paljon vaaleampia.

Partsin viidakon sekaan ei sitten juurikaan oleskelemaan mahdu. Sisällä olkkarissa, vasemmalta oikealle:

  • Black Naga (6 l) on jättilehtinen ja rönsyilee kattoon, taitettu alemmas, ja taas kattoon jne. Kukki myöhään, kukkii edelleen, mutta kukat tuolla katonrajassa eikä niitä viitsi yrittääkään pölyttää. Täytyy pyrkiä latvomaan seuraavaa satsia. Muutama kypsä podi, pari raakaa.
  • Sugar Rush (6 l) on melkoinen pensas, ei kuitenkaan hankalan korkea. Podit eivät muutu punaiseksi vaan jäävät vaalean oransseiksi tai kellertäviksi, eivät kuitenkaan lehden vihreän sävyiseksi. Maistuu ihan kypsältä.
  • Black Naga (3 l) on isoveljeänsä jäärämpi. Leikkasin vasta yhden puolitoistametrisen vinon överioksan joka meinasi massallaan kaataa ruukun ja siinä samassa keräsin vahingossa samasta oksasta yhden pienen kypsän podin. Muita podeja ei ole. Ehkä tätä lajiketta pitäisi lannoittaa ihan eri lailla kuin muita.
  • Cili Coronong (3 l) vaikuttaa vihreältä kasvultaan samanlaiselta kuin parvekkeen kolmen litran chinenset. Podeja on ja hyviä on.
  • Lemon Drop (6 l) on melko samanlainen kuin parvekkeella oleva kaverinsa, tuottaa tosin pienempää podia. Kuolleita kukkanuppuja sai kukkimisvaiheessa poimia ja imuroida lattialta kymmeniä. Osittain ihan luonnollista että puska pudottaa osan kun ei riittäisi kapasiteetti kaikkien kasvatukseen, toisaalta sitten ehkä ravinnetta tms. säätämällä olisi saanut tästä runsaamman sadon.

Sisällä makkarissa pöydällä ikkunalla:

  • Aji Norteno (6,5 l Eden) triplana samassa ruukussa on kasvanut kattoon asti eikä edes yrittänyt kukkia. Tuuheutta ei ole, kasvaa vain ylöspäin valoon kallistuen ja kiertää (muuten terveen oloiset) lehtensä rullalle.
  • Sugar Rush (3 l) eli ensimmäinen joka kukki ja jonka annoinkin kukkia kunnolla on pieni kun lakkasi kasvamasta hedelmiä aikaisin tuottaessa kukki uudestaan ja kantaa nyt muutamaa punaiseksi muuttuvaa hedelmää, toisin kuin isompi kaverinsa.
  • Sugar Rush (vajaa 1 l mehupurkki) jäi kitukasvuiseksi ja on sitäkin nyt tullut kasteltua uteliaisuudesta kun ei vaadi vaivaa. Kantaa yhtä ainutta hedelmänreppanaa, ei ole kasvanut pituutta kuin parikymmentä senttiä, ja lehdet ovat kovin pieniä.

Vaatekaapissa lampun alla:

  • Cili Coronong (3 l) on tuuhea kuin mikä ja paksuvartinen. Muutama uusi podi jo, tosin pienempiä kuin ensimmäiset. Olisipa kaikille noin paljon valoa.

Isompi ruukku vaikuttaa enemmän kuin selvästi kasvin kokoon. Säiliöruukkuihin mahtuisi vettä vaikka kuinka. En kuitenkaan ole täyttänyt noita ihan maksimirajaan asti, yleensä puolilleen, kun chileistä sanotaan että tykkäävät pikemmin kuivuudesta kuin liiasta kosteudesta. Ehkä kokeilen jatkossa kuitenkin, sillä säiliöruukusta multa altakastelee itseään sitä mukaa kun tarvitsee eikä varmaan mene liian märäksi.

Mainitsin aiemmin kolmen litran ei-säiliöruukkujen DIY-säiliökastelusta alakautta raejuustosäiliön ja talouspaperin avulla. Sain havaita jo kauan sitten, että talouspaperi on tähän aivan liian orgaanista ainetta. Jokin kengännauha tai vanha vaate voisi toimia paremmin. Homma toimi kyllä jonkin aikaa oivallisesti, mutta talouspaperi pehmenee, mätänee ja katkeaa niin, ettei ime enää vettä. Syvän lautasen pohjalle on kyllä kertynyt hieno silmukka valkoisia terveen oloisia juuria ja altakastelu on helppoa syvän lautasen avulla kun sinne voi kaataa melkein puoli litraa kerralla parissa erässä.

Poditilannetta

Joitakin kypsien hetkien huomioita podien eli hedelmien eli marjojen poimimisesta:

  • Ennen värin vaihtamista kukin on tietysti raaka; toisaalta en tiedä, kauanko väriä vaihtaneen podin pitäisi antaa olla vielä kypsymässä jotta siemenet olisivat lisääntymiskelpoisia
  • Jos ei poimi pois, podit alkavat kuivahtaa ja nahistua kasvissa kiinnikin ollessaan ja kauan sitä ennen halkeilevat pinnasta
  • Podissa oleva kanta on yleensä vihreä. Kun se kellertää, kuivahtaa tai muuten vaan vaalenee rutkasti podin värinvaihdoksen jälkeen, alkaa varmaan olla ylikypsää jo
  • Myös kannan häntäpää joka oksasta haarautuu näyttäisi vaalenevan kun on poimintavalmista; toisaalta muutama raakakin ovat paikoittain vaaleita. Kypsä yleensä irtoaa helposti taittamalla haarautumiskohdasta kasvusuuntaa vastaan
  • Oikein kypsät putoavat kyllä itsekseenkin

Jos näistä haluaisi varmasti kypsiä vaikka itäviä siemeniä varten, niin antaisi kaiken olla loppusyksyyn asti ja poimisi sitten. Toisaalta yksittäisiä voi toki merkitä vaikka tussilla ja muitsilapulla ja poimia värinvaihdosta N viikon päästä, tms.

Samana poimimispäivänä otin kuviakin vielä keskeneräisestä sadosta.

Black Nagaa on tosiaan vain muutama podi. Kypsä ei nyt ihan musta ole, mutta tummanruskea (ja hervottoman tulinen jopa vähemmän tulisesta kärkipäästä).

Iso Sugar Rush tosiaan vain kellertää vienosti tai menee haalean oranssiksi kypsänä. Ehkä tämä yksilö sattuu olemaan jalostunut sellaiseksi. Hedelmäliha on yllättävän paksua.

Bonda ma Jacques, läheistä sukua Habanerolle, on kahdessa pensaassa, joista aurinkoa lähempänä olevassa on isompia ja suipompia podeja.

Lemon Drop on ohut pitkulainen sileä pötkylä ja näiden parin pensaan keltaista-vihreää-suhde on ihan liian pieni.

Rocoto Montufarin hedelmäliha on paksua ja podit painavia, ja oksia saa tukea varovasti etteivät katkea äkkimutkista.

Aji Nortenon pitkät podit kasvavat suuriksi ja niitä on tässä ihan hyvin suhteessa lehtien määrään.

On ilmoja pidellyt tässä viime päivinä. Siinä kaksi viikkoa sitten oli niin poikkeuksellinen auringonpaiste aamulla, että oli pakko dokumentoida kun oli kypsymistäkin tapahtunut. Ottaisin nyt uusia kuvia, mutta kypsyystilanne on likimain saman näköinen eikä auringonvalon rippeet pilvipeitteen takaa imartele ollenkaan.

En tiedä miten hyvin tai huonosti muilla ensikertalaisilla on mennyt, mutta ihan tyytyväinen olen itse tähän kasvatuskokeiluun. Riippuu mm. kasvualustasta, kastelusta, ravinteista, auringosta, lämmöstä ja tuholaisista, että millainen sato tulee. Ensi kesälle voi kokeilla muuttaa vähän jotakin, vaikka tällä ruukkumäärällä ei vielä kovin tieteellisiä johtopäätöksiä tee.

Kyllä huomaa muuten näyttölaitteiden eron näiden kuvien avulla. Näistä kolmesta tietokoneen ruudusta kaksi halpista toistavat etenkin syvät keltaisen sävyt kovin latteasti, vaikka joka ruutu on kalibroitu ja konffattu ei edes kovin kauan sitten. Kännykän värintoisto on kiitettävä.

Käsittelyä

Tarjotinkuvassa olevista kuivasin puolet purkkiin ja pakastin puolet pakastepusseissa joista otin turhat ilmat pois. Pilkoin kaikki ensin puoliksi ja poimin siemenet talteen kuivumaan. Täytyy ottaa vielä siemenistä testieriä kokeeksi että kasvaako noista mitään. Kerään varmaan seuraavistakin siemenet sillä helppoa, voi jakaa kaverille, ja ovat suussa vähän outoja.

Kuivasin ihan kiertoilmauunissa ritilällä reilussa 50 asteessa luukun pysyessä raollaan pannulastan avulla; näin kosteus poistuu paremmin. Pilkoin neljään osaan ja poistin kannat. Ritilän keskellä on kuvissa muutama pöydälle unohtunut ja itsekseen kuivahtanut. Ensin annoin olla yön yli 13 tuntia ja jätin sitten lämmön pois. Töistä tullessani tarkastin ja paksulihaiset Rocoto Montufarit olivat vielä nahkeita, joten uunitin kaikkia taas 18 tuntia. Sopivan kuivia ovat kun katkeavat vääntäessä.

Kokeilin myös chilillä maustetun omenahillon tekemistä. Tuli hyvää. Kun kaupasta heräteostoksena mukaan tarttuneet erityisen hyvältä tuoksuvat omput painavat vajaa 800 grammaa kuorineen kaikkineen ennen käsittelyä, hilloa tulee vaivaiset muutama desi. Tähän määrään väärin arvioimani kaksi Bonda Ma Jacques -podia ovat omaan makuun jo hieman liikaa kun muu ei seasta maistu, eli varmaan kavereiden makuun ihan liikaa. Hyvää kumminkin. Laitoin sekaan myös yhden limen mitä ei kyllä juurikaan erota.

Omppuhillon teossa seurasin muutamia joka puolelta löytyviä hillon yleisohjeita. Hillosokeria panin vain puolet ohjeistetusta, sillä en kuvittele tuon pienen määrän tarvitsevan kovinkaan pitkäksi aikaa säilömisapua hyvän makunsa takia enkä tykkää kovin makeasta. Sokeri (ja erityisesti hillosokeri, jossa on pektiiniä) auttaa mössöä hilloutumaan ja säilymään. Tomaatti-paprika-sipuli-pohjaista paholaisen hilloa täytyy testata myös jossain vaiheessa.

Kokeeksi kuivattu pikkusatsi näyttää hyvältä tiiviissä lasipurkissa talouspaperin seassa ja pakastimessakin on lisää tilaakin. Hilloa voisi väsätä hieman lisää jos vaikka löytää muutamalle litralle sopivat määrät edullisesti. Hilloon ei kuitenkaan saa näitä kulumaan kovinkaan montaa.

Ruokaan kokattuna tai vaikka vain leivän päällä maukas chili on mitä mainiointa. Raakana se ei ihan rehellisesti kelpaa kuin typeriin syöntikilpailuihin ja hikoiluun tai kavereiden kiusaamiseen. Kaverien kannattaa olla niin hyviä, etteivät muutu pienestä pilailusta vihamiehiksi kun itse makunystyrät enemmän muokanneena vakuuttaa, että ei tuohon kuole vaikka onkin melko lämmintä paprikaa. Kaikenmoisiin Otaniemessä tapahtuneisiin tapaamisiin on tullut vietyä yleensä yksi maistiaisiksi, ja yksi ainoa podi riittää tusinan ihmisen hikoiluttamiseen. Nagaa en edes ole vielä maistattanut kenellekään.

1 kommentti

Oma kommenttisi

Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.

Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.

Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.

Nimimerkki:

Spammibottiesto: Mikä on yhden ja nollan erotus? (vastaus numeroina)