soodan sivut

arkisto

187 kirjotelmaa.

avainsanat

Puutarhablogi tästä on näköjään hetkellisesti tullut, sori siitä. Kukkia piisaa chileissä ja hedelmiksikin kehittyvät. Mitään tolkutonta satoa näistä ei ole tulossa mutta eivätpä ole kuolleetkaan; hyväksyttävät tulokset näin ekaksi puuhasteluksi ja tehdessä saa kerättyä suuntaa seuraavalle kaudelle. Joka lajike kukkii kumminkin ja useimmat kukat eivät jää vain kukiksi.

Kuusi viikkoa sitten valokuvasin kaikki. Nyt ei moista enää voi tehdä, kun noiden puskien siirtelyssä olisi tolkuton homma, vaikka voisivat siltikin olla vielä haarautuneempia jolloin kasvupisteitä olisi enemmän. Nyt vaan varren pituutta ja lehtiä on melko törkeästi. Ovat kasvaneet noin kaksinkertaiseen mittaan tuosta valokuvausajasta laskien. Auringonvalossa kasvaneet ovat selvästi venähtäneet haarautuvan rönsyilyn sijaan, eli tosiaan sitä valoa ei vissiin ole riittänyt. Latvomistakin tulisi harrastaa rohkeammin. Nyt joitain viikkoja sitten katkoin kokeeksi muutamien yksittäisiä oksia vasta melko isoiksi kasvaneilta, mistä ei ole enää yhtä paljon apua kuin jos taimia haaroittaisi. Eivät nämä edes aina suostu haarautumaan.

Pituuskasvua tosiaan on ihan riittämiin ja yli, ja se voi johtua ihan lannoitteen typestäkin. Täytyi joka tapauksessa muistaa vähentää lannoitusta näillä main kun satoa alkaa tulla. Kuuden litran ruukussa oleva naga osuu ikkunalaudalta jo ikkunan ylälaitaan asti ja saman kokoisessa neliskanttisessa ruukussa parvekkeella Aji Norteno kurkottelee jo parin metrin mittaa. Kolmen nortenon kokeilu voi sen sijaan aika huonosti: pituutta kyllä on, muttei lainkaan haaroja, ja uusimmat lehdet ovat pieniä ja käppyräisiä eikä kukista ole tietoakaan. Ehkäpä juurilla on tukalaa.

Tukikepeiksi pahimmille pensaille sopii lähirautakaupan 8-10mm bambukeppi metrin pätkissä. Tuo lyhykäisempi kierretanko jota aiemmin viljelin ei enää riitä ollenkaan. Vain muutamat chinenset ovat sen verran suoria, lyhyitä ja jämäköitä että pärjäävät ilman tukea. Isoimman nagan varsi tosiaan poikkeuksena kiipeää innokkaasti. Lehtien välissä jotain 15 senttiä runkoa. Baccatumit ovat pääsääntöisesti melkoisia pusikoita ohuine varsineen. Rocotot pensastelevat suht rauhallisesti.

Automaattikameran näkemä kehitys ei ole enää niin erikoista katsottavaa kuin aiemmin. Parvekkeelta tai ikkunalaudalta saattaisi saada ihan siedettävät timelapset. Toisaalta koko rönsyilijöiden kuvaaminen ei olisi yhtä jännittävää kuin pienempien taimien yksityiskohtien. Voisi toki ottaa kuvauskohteeksi jonkun yksittäisen kukan kehittymisen punaiseksi palleroksi asti. Raspikameran kiinnittäminen tukevasti ja kasvien heiluminen tuulessa ja valoa hakiessa aiheuttavat kyllä haastetta. Onnistuisi varmaan jos vaan viitsisi. Parvekkeella on siis lasit jotka auttavat vähäsen ultraviolettivalon suodattamisessa. Enää ei tarvitse harsoakaan suojaksi. Kasveja siellä seitsemän, ikkunalaudalla viisi, kaapissa lampun alla yksi ja hieman etäämmällä ikkunasta kaksi.

Chilit ovat tosiaan itsepölyttyviä; riittää ravistella kukkia tai tökkiä vaikka sormella, jotta tulisi jälkeläisiä. Itse käytän pumpulipuikkoja, joita pyörittelen kukasta toiseen. Joka kasville on oma pölytysväline -- ristiinkin voi pölyttää ja saada ennen pitkää erilaisia yhdistelmäkasveja. Parvekkeella on kyllä käynyt kesän aikana muutama oikeakin kimalainen vahingossa kun tuulettanut ahkerammin. Tavallisesti tuuletusikkunoiden aukot ovat tukittuja hyönteisverkolla.

Terälehdet jäävät hedelmiin kiinni ja oikein nuorista kasvamaan lähteneistä ei edes erota onko kyseessä kuihtunut kukka vai kasvua. Baccatumien suippoon muotoon jäävät ruskeat lehdenriekaleet yleensä kärkeen. Chinenseissä pienen kukan keskellä kasvaa vihreä mölli hitaasti niin, että kaukaa ei edes erota mitä kukalle kuuluu. Rocoto taas vetää isot violetit terälehtensä suppuun joka toisinaan putoaa sellaisenaan aikaisin paljastaen alkavaa kasvua.

Rocoto Montufar tykkää lukemani mukaan lämpötilanvaihteluista. Sisällä tasaisessa reilussa huoneenlämmössä pidempään loisteputken alla kasvanut on rungoltaan heiveröisempi mutta tuuheampi, ja aiemmin ulos viety tuplasti isommalla (kuusi litraa) juuritilavuudella varustettu on pidempi, paljon paksuvartisempi ja yleisesti jämäkämpi. Molemmat kasvavat nyt kuitenkin parvekkeella. Sisällä pidempään kasvaneen hedelmät ovat pyöreämpiä ja sileämpiä, mikä juuri ja juuri erottuu valokuvista.

Keinovalon alla kasvaa enää yksi Cili Coronong (tai joidenkin mielestä Goronong). Erikoisesti alemmat lehdet kasvavat jo rungosta lähtien alaspäin -- ehkä yläosa varjostaa ja pyrkivät valoon näin. Kuulemani mukaan hassusti ruttuun kasvavat chilit ovat niitä tulisimpia. Chinense-laji (jota tämä edustaa) on tyypillisesti tulista. Näiden vääntyilystä päätellen on odotettavissa siis ns. makuelämyksiä. Ikkunalla istuva saman lajikkeen edustaja on hintelämpi ja kantaa sekin hedelmää.

Kun lehtiä riittää ja lämpöä paahtaa niin vettäkin haihtuu haipakkaa. Merkintöjen mukaan noita pieniruukkuisia on tullut kasteltua kolme-neljä kertaa viikossa, ja isompia puolet siitä. Veden määrää en toisaalta ole merkinnyt muistiin mitenkään, mutta ei sitä säästelty ole.

Värkkäsin kokeeksi säiliötempun pienemmille ruukuille, joissa ei tosiaan ole säiliötä lainkaan toisin kuin kuusilitraisissa Pauliinoissa. Juotan pieniäkin alakautta syvän lautasen avulla, sillä pinta pysyy näin kuivana kun kostea pintamulta kai edesauttaisi mm. harsosääskien munimista. Kuluneen veden määrää ei kyllä saa mitattua mitenkään ilman säiliötä, ja vettä täytyisi lisätä vähitellen sitä mukaa kun multa sitä imee pitkin iltaa. Yläkautta myös kastelisi helposti liikaa ja vesi vuotaisi alakautta sitten sotkemaan paikat.

Siellä sun täällä vihjataan, että vesi kun kulkee astiasta vaikka lankaa pitkin kuivaan multaan. Kokeilenpa samaa kapillaari-ideaa talouspaperilla ja raejuustopurkeilla. Ensikokemuksien perusteella paperi imee ja kuljettaa kyllä vettä melkeinpä liiankin hyvin. Veden kulkeminen muuallekin on ongelma. Se vaikuttaa vähenevän kun paperin ruttaa kunnolla vain vesiastiaan ja lautaseen -- kun yksikään kulma ei lerputa niin vesi ei myöskään tipu. Jos pohjalle pitää laittaa suojaksi toinen astia niin sitä astiaa voisi vain käyttää suoraan ruukun lautasena, eli tämän viritelmän hyödyllisyys on vähän kyseenalainen. Tuleepa testattua. Seuraavaksi kokeilen jotain puuvillanarujakin.

Kyllä näistä satoa tulee, vaikkei valoa tai dopingia olisi juuri oikeassa suhteessa. B. Jacquesissa on kokoonsa suhteessa paljon eli jotain tusina hedelmänraakiletta. Nuo puskamaiset baccatumit taas ovat aika vaisuja vaikka kukkivatkin täysillä. Rocotoissa riittää myös syötävää tälläiselle ei-niin-chilipäälle. Nagapari vain viivästelee. Onhan tässä vielä valoisaa kesää jäljellä.

Muutakin vihreää tykkään kasvattaa ja seurata. Syötyjen avokadojen siemenet ovat niin helppoja ja havaittavia että laitan yleensä veteen likoamaan nähdäkseni miten alkavat kasvaa. Meinasin laittaa muutaman yhteen ruukkuun ja punoa niiden varret yhteen, mutta nuo samasta pussista otetut kasvavat samanlaisissa vesipurkeissa ihan eri tahtia. Yksi on jo täyttänyt maitorahkapurkin juurillaan liki kokonaan ja on 40 senttiä pitkä eikä varmasti enää taivu, toinen vanhempi onnistui jotenkin mätänemään osasta juuriaan mutta porskuttaa silti ja pari muuta ovat vasta tynkiä ja ohuenlaisia. Katsotaan nyt. Avokado vissiin sinnittelee hyvin pitkään pelkällä vedellä kun isossa siemenessä riittää ravinteita?

0 kommenttia

Oma kommenttisi

Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.

Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.

Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.

Nimimerkki:

Spammibottiesto: Mikä on yhdeksän ja seitsemän tulo? (vastaus numeroina)