Päiväys 2017
Onhan ne pienet muoviruukut ja Rootraineritkin periaatteessa ruukkuja, mutta laitoinpa jälkimmäisestä kaikki paitsi yhden rivin mehupurkkiruukkuihin joihin äskettäin koulin ensin kokeeksi muutaman ja sitten lukuisasti lisää. Korjasin myös timelapsekameran asentoa rutkasti, koska aiemmalla tavalla sijoitettuna alkoi käydä ahtaaksi. Alkaa kyllä maistua mullalta tämä kasvien kanssa puuhailu. Onneksi on taas uusi koodiprojektikin hiljalleen tulilla. Siitä myöhemmin.
En malttanut odotella kummempia reaktioita noihin äskettäin mehupurkitettuihin chileihin ja välttelin tärkeämpää puuhaa koulimalla lisää; siirtelin lisää pikkuruukuissa olevia joita jäi enää kolme viimeisintä ja pienintä. Näin sai pikkuruukkujen tarjottimen kaapista viemän tilan vapaaksi. Rootrainerissa kasvaa vielä useaa lajiketta, mutta mehupurkeissa kasvaa nyt kaksitoista kaverusta. Noita valokuvaava raspikamera ei muuten ole putoillut enää lainkaan sen jälkeen kun restarttasin Technicolorin (eli tuon DNA:n tarjoaman langatonta yhteyttäkin jakelevan kaapelimodeemin) wlanverkon. DNA:n aiempi purkkihan ei toiminut kunnolla koska pätki koko piuhaverkkoakin säännöllisesti puolen tunnin välein. Asiakaspalvelu ei osannut auttaa, mutta onneksi paikalle tarjottu huoltomies oli hamstrannut toimivia purkkeja; seinästä tuleva signaali oli kunnossa.
Muuhan on tässä yhteydessä mitä vaan muuta kotikoristekukankasvatusta paitsi chilejä. Kevät tulee ja aurinko paistaa, ja kun aloin tajuta lannoittaakin noita eleleviä asioita niin ovat piristyneet entisestään. Vedellä ne lähinnä pysyvät hengissä mutteivät mullan ravinteiden loputtua juurikaan kasva. Mangossa on varren korkeutta pidempiä lehtiä, lempiavokadossani on uusi lehtikolmikko, nektariinin mullan pinnalle ruukkuun ilmestyi sientä ja niin edelleen.
Chilit kasvavat ja alkavat tarvita tilavampaa kasvualustaa. Tai siis ovat varmaan tarvinneet jo jonkin aikaa, mutta sain vasta nyt aikaiseksi. Siirsin tuosta muutaman yksilön käytettyihin mehupurkkeihin, joita on kätevä hamstrata ruukuiksi. Muutaman, koska ei nyt viikonloppuna ollut aikaa miettiä ja puuhata kummemmin, ja nuo purkit tarvitsevat vielä altakasteluun jonkun sortin maljan jota en ole saanut päätettyä ambivalentissa perfektionismiahdistuksessani.
Koodattiin kolmistaan prototyyppi eräästä suomalaisesta klassikkopelistä I've bot some balls tuossa jokin aikaa sitten. Piti tiivistelmöidä siitäkin mutta tietysti unohtui. Tämän viikonlopun visiitti Instanssi-demopartyille muistutti kuuden viikon takaisesta värkkäysviikonlopusta, jonka aikana peliproto puljattiin likimain valmiiksi. Tässä siitä projektiraportti, vaikka onkin malliesimerkki hätäisestä protokoodista kun piti tehdä proto.
Ei mennytkään Aji Cristalilla kuin viisi viikkoa elonmerkkeihin (joita erotin viisi päivää sitten), ja noistakin siemenistä yksi vihertää, osa ei näytä muuttuneen miksikään ja osa vaikuttaisi tummenevan eli ehkä mätänee tai homehtuu tai jotain. Yhdellä taimella on niukemmat mahikset selvitä kastelu-unohduksistani, mutta eipä sillä niin väliä jos yksi noista neljästä Baccatum-lajikkeesta ei selviäisikään lisääntymään asti.
Puhu Vimiä tehokkaasti
24.2.2017 Tagit: kultainentomaatti Kommentteja: 0
(Teksti julkaistu alunperin 23.2.2017 Kultaisen Tomaatin ("GT") numerossa 1/2017. Osa vuoden kestävää Vim-opastusta vivahteella Otaniemen murretta.) Vimin erottaa muista editoreista vahvasti sen modaalinen luonne ja palasista yhdisteltävät näppäinkomennot.