soodan sivut

arkisto

199 kirjotelmaa.

avainsanat

Siirsin idätyslautalta viimeiset siinä pidempään henganneet varren jotakuinkin kasvattaneet kaverit (Cili Coronong, Sugar Rush) omiin purkkeihinsa, kun eivät näytä enää kasvavan pelkällä kosteudella. Kaikissa siemen päässä lojumassa eikä sirkkalehdistä tietoakaan. Juurtakin melko mitättömästi. Ei näkyvää kehitystä useisiin päiviin. Ehkä näiden siemenistä loppui ravinteet tähän? Saapa nähdä, kasvavatko mullassa lainkaan, kun juuret alkaneet jo kuivahtaa. Jokainen Aji Cristal hautuu vielä mutta muutamat siemenet ovat rakoilleet lupaavan näköisesti. Melkein kaikki purkitetut ainakin jatkavat kasvuaan. Ehdin värkätä raspikamerallekin hieman kotelomallia Openscadilla, mutta iski sellainen tyypillinen keuliminen eikä vielä ole valmista. Pahoittelut blogin tekniikkafan(e)ille, mutta taas tulee tekstiä vain vihreistä elävistä jutuista. Kyllä tämä tästä. Varmaan joku orastava kolmenkympin kriisi kun ei ole tullut tehtyä elämässä juurikaan muuta kuin systemsoftwarea ja satunnaista puuhastelua; koneälykin kiinnostaisi mahottomasti mutta eipä jotenkin ole jaksanut puuhata kotona juuri mitään koodia pitkäjänteisesti pitkään aikaan. Ahdistaa. Mutta vain välillä.

Chilejä

Siemenet näissä kolmessa (kaksi Cili Coronongia, yksi Sugar Rush) tuntuivat ihan pehmenneiltä ja olivat suorastaan läpikuultavia. Otin kokeeksi toisesta Coronongista siemenen irti. Hajosi ja lähti ihan sormilla varovasti puristelemalla ja sisältä paljastui vihreyttä muttei selkeitä lehtiä kun ei viitsinyt makrovalokuvata. Jos tuo tuosta venyttää sirkkalehdet esille lähiaikoina eikä esim. heitä veiviä, niin pyrin suorittamaan saman kirurgian jokaiselle siemenkypärää päässä pitävälle.

Tähän väliin on hyvä suorittaa pieni tarkempi välikatsaus koko kasvuston kasvusta. Yksikään istutetuista ei näytä ainakaan kuolevan. Pienihän tämä on suhteessa ammattiharrastajien karjaan mutta aloittelijalle aika mukava kokoelma.

Vasemman puolen purkeissa, suluissa lautalta poimimisen päiväys:

  • Vasemmassa laidassa kolme Aji Nortenoa (28.1.), jotka ovat huomattavasti Rootraineriin tökättyjä versioita pienempiä. Yhdessä noista itseasiassa kolme samassa eli yhteensä viisi kasvia, koska niin moni iti äkkiä eli on tuhlattavaksi asti ja täytyy kokeilla miltä näyttää jos kasvavat samasta pisteestä
  • Saman suoran rivin neljäs purkki (1.2.) sekä etualalla oikealla Sugar Rush (3x 1.2., neljäs kelmutettu 17.2.), isoimmat voivat melkein yhtä paksusti kuin Nortenot näissä purkeissa ja muutkin elinvoimaisen oloisia
  • Niiden perässä oikeassa reunassa kelmutettuina Cili Coronong (2x 17.2., 1x 9.2.), tuo vanhempikin vielä siemenkypärä päässä
  • Niistä vasemmalla 2x Rocoto Montufar (9.2.), toinen jotakuinkin sirkkalehdillä ja toinen pudotti siemenen kesken kaiken itsekseen ja näyttää katkenneelta tyngältä muttei kuivuneelta; tuskin jatkaa, mutta seurataan tilannetta kelmun alla
  • Taaimmaisessa nurkassa Bonda ma Jacques (9.2.) kelmussa ja siemen vielä mukana

Rootrainer-kennostossa edestä lukien:

  • 4x Aji Norteno (28.1.), tolkuttoman isoja suhteessa muihin. Olivat pisimpiä idätyslautallakin jo ihan poskettomine juurineen
  • 3x Rocoto Montufar (28.1.) varsinaisen lehtiparin kasvattaneena ja lämpömittari, koska pysyy tuossa tallessa kun muistan laittaneeni siihen
  • 4x Sugar Rush (1.2.) vaihtelevan kokoisina, yllättäen vähemmän virkeitä kuin serkkunsa pienissä purkeissa; oikeanpuolimmaisessa jäi toinen sirkkalehdistä siemenen sisään pitkäksi ajaksi ja siemenen jäänne on vieläkin varressa kiinni mutta lehti on sentään paennut
  • 1x Rocoto Montufar (9.2.), 3x Lemon Drop (9.2.), näissä juuri ja juuri uusia lehtiä näkyvillä
  • 4x Bonda ma Jacques (1.2.), kolmessa neljästä uudet lehdet sirkkalehtien mittaisia ja neljäs pääsi vasta eroon siemenestä
  • 4x Black Naga (9.2.), yksi vielä siemeneen jumittuneena ja kelmussa ja yhdessä kunnon lehdet tulossa

Laskin 14 pikkuruukkua ja 23 Rootrainerissa istuvaa kaveria eli yhteensä 37. Antaa noiden muiden vielä kasvaa että saa mitään tarkempaa analyysiä harrastettua, mutta Aji Nortenot ovat tosiaan venyneet ihan tolkuttomasti. Niitä on hauskaa seurata raspikameran timelapsesta, kun lehdet alkavat nuupahtaa hieman ennen valon sammuttamista, pimeän tultua alkavat vispata ympäriinsä ja valon palattua veivaavat lehtensä taas suorempaan ja rauhoittuvat päiväajaksi. Viikko sitten isoimpien lehdet olivat niukasti peukkukynttä suuremmat, ja nyt jo pinta-alaltaan noin neljä peukkukynttä - puskevat jo seuraavia lehtiä esille jotka ovat kooltaan samaa luokkaa kuin isoimmat viikko sitten. Saattaapi olla, että kasvutahtiin vaikuttaa ihan myös sijainti kaapissa. Nuo päheimmät ovat likimain keskellä eli saavat eniten valoa.

Kaikkihan ovat istutettu Kekkilän johonkin tuollaiseen melko hiekkaiseen multaan nimeltä Luonnonmukainen Kylvö- ja taimimulta sillä sitä sattui löytymään kaupasta siellä ollessa. Pelkkää etsimääni taimimultaa ei näkynyt, vaan kylvömultaa ja tätä. Simokallista suhteessa johonkin geneeriseen puutarhamultaan, mutta absoluuttisesti vain muutama euro ja kai tuo sopii tähän kasvuvaiheeseen paremmin? Kaavin multaa pikkuhiljaa muutamaan vajaaseen purkkiin lisää multapinnan painuessa niissä syvemmälle, niin taimen varrella on sitten tukevammat oltavat ja saattaa kasvattaa juuriakin maan alle jäävästä osasta. Muutamia on kasteltu pinnalta sekä syvemmältä sitä mukaa kun ovat vaikuttaneet kuivahtaneilta. Keskeltä purkkeja vesi tuskin karkaa mihinkään, mutta pintamulta kuivuu melko äkkiä kai muuten vaan haihtumalla ja ehkä lampusta säteilevän lämmön vaikutuksesta.

Tässä vielä lähikuva Aji Nortenosta, koska kasvattelen näitä ekaa kertaa ja jokainen vaihe on uutta. Vieressä mittasuhteena hammastikku ja parin sentin levyistä maalarinteippiä. En vieläkään osaa piirtää kahdeksikkoa kunnolla. Elämän pieniä mutta äh niin merkittäviä harmeja.

Kiinnosti nähdä, kuinka paljon nämä suurlehtisimmät ovat vallanneet maailmaa pinnan alta. Noista yksittäisistä pikkupurkeista on hyvin helppoa kaataa kosteahko multamötkö varovasti kädelle. Juuria on vielä sen verran vähän ainakin tässä yhdessä Aji Nortenossa, että on hankalaa hahmottaa ovatko juuret saavuttaneet purkin pohjan vaiko alkaneet jo sitä ennen kiertää purkin reunoja, mutta useampi pitkä juuri sitä kyllä kiertää. Mullan alla on tapahtunut paljon enemmän kuin pinnalla; chilikasvatukseen suurimman osan viime päivien vapaa-ajasta kuluttaneena voi muiden foorumipostailujen ja muun muiden kokemuksen perusteella päätellä, että ruukunvaihdon jälkeen otukset innostuvat ensimmäisenä venyttämään juuriansa ja vasta sitten vihreää osaa. Rootrainerissa ei välttämättä juuret tällä lailla kierrä purkkia reunojen urituksien ansiosta, kun juuret ehkä löytävät tiensä suoraan alaspäin? Pohjakin on vielä avoin noista soluista. Solukon avaaminen on kuitenkin vaivalloista ja pelkään tuhoavani multamötkön jos juuret eivät sitä pidä koossa vielä kunnolla, eli tarkempi tarkastelu saa odottaa. Pohjalta kuitenkin pilkistää juurten päitä! Rootrainerin solukon korkeus on jotakuinkin kaksitoista senttimetriä. Pikkupurkkien korkeus on likimain puolet siitä, eli selvästi jos kaikki ovat kasvaneet yli 12 senttiä niin purkeissa tulee juurille pohja vastaan. Pikkupurkeissa on multatilavuuttakin vähemmän.

Luulisin, että näissä purkeissa saa elää vielä ihan rauhassa melko isoiksi. Paksumpia juuria lienee jo kasvanut hyvin ympäri multaa, mutta ainakin pikkupurkeissa elelevien multa on parin näytteen perusteella hajoilevaa eli ohuempia juuria saa vielä kasvaa sinne sun tänne kun tilaa on. Seuraavana ruukkuna tulee olemaan litran maito- ja tuoremehupurkit, joiden koko on jotakuinkin 7x7x20 cm. Korkeudesta voi typistää. Kuulemma ruukkua kannattaa vaihtaa hiljalleen vähän isompaan muttei kuitenkaan tolkuttoman moneen otteeseen.

Aji Cristalin lukuisat siemenet elävät vielä melkoista hiljaiseloa idätyslautalla. Muista lajikkeista on jäljellä kuolleita ja itämättömiä versioita. Tarkemmin tarkastellen Aji Cristalit kuitenkin alkavat jotenkin rakoilla! Ehkä sieltä pilkistää joitakin juuria pienen hetken päästä?

Valoja

Otin myös selvää toisesta kirkasvalolampusta joka on tuossa olkkarin lattialla herättämässä itseä aina aamiaisella. Chilejä siis valaisee toinen lähestulkoon saman näköinen. Molemmat nimeltään joku Innojok ja aika saman kokoisia. Kasveille roikkuvaa en viitsinyt vielä irrottaa ja avata tarkasteltavaksi, mutta herätyslampussa on kaksi pitkän U:n muotoista ohutta Osram Dulux L 55W 840 -loisteputkea (4800lm eli 87 lm/W, CRI 80..89, 4000K) ja yksi himmennyksen osaava yhteinen elektroninen liitäntälaite (ballast), jossa lukee Quicktronic intelligent QTi 2x28/54 DIM. Lämpötila metallisen valaisimen yläpinnassa chilikaapissa on nelisenkymmentä celsiusta. Sata wattia pienoisloisteputkivaloa riittänee melko pitkälle, vaikka valaisimessa ei olekaan sisällä mitään erityistä heijastinta vaan vain valkoista pintaa. Vielä ei ole viitsinyt mitata kasveille päätyvää luksimäärää eli valaistusvoimakkuutta. Kuulemma taimet kasvavat erityisen honteloiksi ja venähtäneiksi vailla tuuheita lehtiä jos valoa on liian vähän. Keskittävät energiansa valon ulottuville kasvamiseen. Näissä ei ole tuota ilmiötä näkynyt, eli kai ne fotonit riittävät toistaiseksi.

Harkitsen kasvien seuraavaksi sijoituspaikaksi ikkunalautaa, vaikka tungenkin (pienelle) parvekkeelle sitten lämpimän tultua mahdollisimman monta kuitenkin siten että sinne itsekin mahtuu viihtymään. Syksyn/talven koittaessa kasvaneita chilejä voi pyrkiä harjoituksen ja hauskan ja harrastamisen vuoksi talvehtimaan ikkunalaudalla (sillä varauksella että pysyvät hengissä), johon saisi ripustettua katosta jonkun valaisimen. Kattoon muutama koukku ja niihin sellaisia kattolamppujojoja niin voi säätää valon korkeutta kasvien pituuksien ja muun tarpeen mukaan helposti - tuo kirkasvalolamppu roikkuu tällä hetkellä lenkeistä koostuvassa ketjussa, joka on kyllä säädettävissä mutta hankalasti kun täytyy neljän nurkan koukut sijoitella uudelleen ylempiin lenkkeihin.

Kaupasta valmiina saatavat laadukkaan oloiset valaisimet hinnoitellaan melkeinpä suhteessa kilohintaan kuivatusta luomuchilistä tai vaikka sahramista eikä valotehossa ole kehumista vaikka rakenne näyttääkin yleensä nätiltä. Näppäränä värkkääjänä ja varsinkin tekemisen ilosta tulisikin viritellä valaisin itse teholedeistä (vaikka jotain hyviä Creen ledejä joista on mm. speksit saatavilla, toisin kuin kiinaihmeistä, kytkettynä joihinkin vakiovirtaohjaimiin ja dyykkijäähysiiliin) tai sitten vastaavista loisteputkista kuin tässä samankaltaisilla liitäntävehkeillä, sillä noita lamppuja ja ballasteja saa yllättävän edullisesti ja helposti, sekä niiden lumenia/watti-suhde on melko hyvä ja vielä valon spektri tyypillisesti valkoisia ledejä kattavampi (vaikkakin piikikäs) eli kivempi ihmissilmälle (ledeillä voi periaatteessa optimoida värin klorofylleille, mutta ehkä kasveissa lie muitakin värejä hyödyntäviä osia?). Ledeissä olisi se kiva, että ohjausjännite lienee teholedeissäkin vähän inhimillisemmissä volteissa. Harkinta-/suunnitteluaikaa onneksi riittää: ehkä nuo selviävät kirkasvalolampun tai parin voimin kevääseen kunhan aurinko alkaa paistella kunnolla ja enemmän valoa tarvitsee vasta syksyllä sekä sitäkin vain sen verran että sisälle mahtuvaksi pätkityt puskat sitten säilyvät hengissä. Ikkunat sojottavat etelään vailla varjoa ja täytyykin ottaa tuosta tyrkytetystä luonnonvalosta (joka näissä olosuhteissa ilmaantuu melko aikaisin) kaikki ilo ja hyöty irti aikaisin.

Maailmankuvaa

Hassua miten joihinkin yksittäisiin kasveihin saa tuhlattua tolkuttomasti aikaa sekä vain niitä tuijottamalla ja paijaamalla että muiden kokemuksista selvää ottamalla (näitä on Chilifoorumilla ja Muropaketissa puitu tolkuttoman paljon). Riittäisi varmaan vain tunkea kaikki samaan isoon puutarhamultasäkkiin ja siitä tulisi jotakin, mutta kun pitää hifistellä niin pitää hifistellä.

On tuossa vielä noita muitakin koristeita. Nektariini venyy entisestään (ja täytyykin tarkastaa, ovatko juuret kasvaneet säiliöruukun välipohjan läpi - viimeistään chileille välipohjaan voisi virittää vaikka kahvisuodatinpaperia jos noita ruukkuja päätyy käyttämään). Mangoon kasvaa hiljalleen lehtiä kahden ensimmäisen kavereiksi. Mangon ja kaikkien kolmen avokadon ruukut ovat oikeastaan aivan liian isoja ja ne olisi kannattanut ensin kasvattaa jossain pienemmissä, mut näkeepä nyt onko väliä sillä että ehkä ne ensin kasvattavat juurakkonsa valtavaksi ennen vihreyteen keskittymistä. Täytyy pyrkiä tarjoamaan valoa mahdollisimman äkkiä. Avokadoja tuli pidettyä törkeän korkeissa vesilaseissa ihan liian pitkään, niin piti pitkän juuren takia istuttaa jättiruukkuihin. Avokadojen joidenkin lehtien kärjet ovat hieman kuivahtaneet ehkä lannoituksen tai vain kastelun vähäisyydestä. Siirsin vanhemmilta saadun Gynura aurantiacan ("Purple passion plant") alkuperäisestä ruukustaan isompaan ruukkuun kukkamultaan, kun sitä oli oikeastaan kolme kasvia samassa ja juuret olivat jotakuinkin täyttäneet alkuperäisen ruukun ja varret paksuilla lehdillä alkoivat käydä painaviksi eikä multa tukenut niitä enää. Kasvi otti vähän nokkiinsa mutta selvinnee. Alimmat lehdet se päästi menemään ja sittemmin rupesi lerputtamaan kaikkia kunnes sen melkein hukutti veteen ja on nyt jo taas kovin jämäkkä. Yksi pistokas jonka leikkasin pienempään ruukkuun joskus syksyllä on kasvanut hiljakseen saamalla vain hajanaista huomiota. Tuo jokin vuosia vanha suurilehtinen perhoskämmekkä (orkidea) kukki taas jouluna kuin kello ja vasta äskettäin sai pudotettua kukkansa. Sitä voisi varmaan hoitaa paremminkin, mutta on säilynyt hengissä, mikä on hajamieliselle meikäläiselle jo saavutus. Pari jotain satunnaista sipulin kaltaisesta pömpylästä kasvavaa kaislamaista juttua on myös säilynyt hengissä useita vuosia. Ovat edelleen alkuperäisissä tosi hienoissa sammaleen näköisissä koristeruukuissaan (kolme sipulia per ruukku) joiden pohjassa ei edes ole reikiä.

On pikkujuttuja, on isompia juttuja, on näkökulmia ja on abstraktiotasoja kuin softassa. Monimutkaisuudesta emergoituu välillä yksinkertaisempi kokonaisuus ja sama sitten toisinpäin. Tässä sporadisesti maailman yksityiskohtaisuutta ja kokonaisuutta ajatellessa tulee välillä filosofoitua alitajuisesti, miten maailma (tai maapallo) on pieni mutta iso. Ulkomaille mentäessä saattaa törmätä vaikka samassa hotellissa toiseenkin suomalaiseen hyypiöön, eli maailma on pieni. Toisaalta vaikka kasvien juurakkoa tarkastellen on ympäri maata ihan simosti kasveja, ja mullan alla tsiljoonittain pieneliöitä, eli yksinkertaisuudesta erottuu lähemmin katsottuna ihan tolkuton monipuolisuus. Jokin kasvi on tuotu Suomeen mistä lie missä lienee ihan erilainen ilmasto mutta yksilö silti selviää. Kasvin käyttäytyminen on tulosta pitkäaikaisesta tottumisesta sikäläiseen ilmastoon. Kasveilla on varmaan melko yksinkertaiset geenit sen suhteen miten käyttäytyy ympäristöön nähden, mutta entä missä menee ihmisen älykkyys? Mitä oikeastaan on tekoäly? Joku lautapelissä ihmisen voittaminen koneellisella algoritmilla on "artificial intelligence breakthrough", mutta tämä on ihan höpönpömppää. Varsinainen älykkyys ymmärtää huumoria, omaa abstraktin ajattelun, hakee yhteyksiä käsitteiden välillä, asettuu toisten asemaan, ehdottelee, kyselee, improvisoi ja yllättää. Ollaan aika kaukana Skynetistä, vaikka tehokkaiden GPUjen mahdollistamat neuroverkkolaskennat ovatkin tajuttoman mielenkiintoisia.

Kaikkea tätä voi katsoa vähän kauempaa, jolloin näkee kokonaisuuden; toisaalta voi zoomata lähemmäksi niin monessa vaiheessa, ettei soluihin asti zoomaamiseen riitä ihmisen elinikä jos joka välivaiheesta ottaa kunnolla selvää. Tästä yleistäen kannattaakin valita omalle elämälleen jokin osa maailmaa jonka yksityiskohtiin itse sopii ja mikä kiinnostaa. Sikin sokin eri asioihin pomppimalla oppii vähän kaikesta vähän kaikkea muttei mitään kunnolla. Sanotaan että "Genius is one percent inspiration, ninety-nine percent perspiration" eikä mahotonta työtä jossain nerokkaassa maailman osa-alueessa voi saavuttaa ellei siihen kunnolla keskity.

Itse olen aina ollut vähän enemmän pikkutarkka ja maan pinnalla kuin pää pilvissä eli tulee monesti jämähdettyä syvyyshakuun yhdestä aiheesta jolloin sitten lopulta tietää rutkasti mutta vain siitä aiheesta. Tasan sama näiden chilien kanssa. Välillä harmittaa hieman kun ei itse ole tolkuton visionääri (ja simorikas) joka voi vaikka ryhtyä kaivamaan tunnelia ja ylipäätään parantamaan tunnelinkaivuutekniikkaa ja elämää yleensä kun lähiliikenne tökkii ja jurppii, mutta loppujen lopuksi aivan sama kun itse viihtyy omissa puuhastelukuvioissa. Olisipa silti hauska saada aikaan jotain Einsteinmäistä koska haluaisin parantaa maailmaa vain itsekkään itse viihtymisen sijaan. Ehkä vielä myöhemmin tässä elämässä. Sillä välin voi jatkaa tavallisia päivätöitä laiteajurien ohjelmoinnin parissa ja sitä kautta olla mukana itseajavien autojen kehityksessä ja turvallisemmassa tieliikenteessä. Järkevä logistiikka onneksi kiinnostaa.

1 kommentti

Oma kommenttisi

Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.

Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.

Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.

Nimimerkki:

Spammibottiesto: Mikä on nollan ja kahden summa? (vastaus numeroina)