soodan sivut

arkisto

191 kirjotelmaa.

avainsanat

Avainsana viritykset

Killan hallitus sisältää osittain edustusnakkeja muiden kiltojen vuosijuhliin, ja vuosijuhlien pukukoodi on miehillä yleensä frakki. Puvussakin voi mennä, mutta se ei ole ollenkaan niin hienoa. Hankin frakin nyt kivasti alkuvuodesta niin siitä on hyötyä mahdollisimman monissa pippaloissa. On tässä tosin aika monta vuotta opiskelua edessä muutenkin niin että pelkästään omankin killan vuosijuhlissa pääsee käyttämään monesti. Noh, TiK:n pippalot tulivat aika yllättäen ja tajusin etten ollut hankkinut kalvosinnappeja vielä, kun niitä ei muun vaatetuksen kera tule...

Tuli osteltua paremmat akut viivanseuraajarobottiin ja nakerreltua sitä vähän tiiviimmäksi ja söpömmäksi. Tähtäimessä oli Aalto-yliopiston abipäivien vierailijoiden (nyt 26.1.11) kiinnostus. Verkkokauppa.com:sta sai kaksi ipod shufflen akkua (3,7V 250mAh lipo) hintaan 2,6 €/kpl. Eipä saa enää, ostin viimeiset.

Sain kun sainkin viivanseuraajarobotin jokseenkin valmiiksi määränpäähän mennessä. Killalla oli perinteinen solusuunnistustapahtuma, eli phuksit risteilivät Teekkarikylän solusta toiseen ja pelasivat mariota ja söivät sieniä, leipoivat pitsaa, ihmettelivät soluelämää muuten vaan, tai omalla rastillani leikkivät roboteilla. Tuosta robotista tuli aika ruma ja keskeneräinen raakile, mutta kyllä se ympyrää osasi ajaa ihan hyvin.

Miten voi kutsua itseään robottiharrastelijaksi tai edes roboteista innostuneeksi, ellei ole rakentanut itse yhtäkään robottia? Tämä asia on painanut mieltä jo melkoisen pitkään ja nyt joululomalla yritän korjata tilanteen askartelemalla pienen viivanseuraajarobotin. Viivanseuraajarobotti rullaa lattialla, pöydällä tms. pinnalla ja seuraa jotain viivaa, joka erottuu pinnasta yleensä värinsä perusteella -- vaalealla lattialla reitti on hyvä merkata vaikkapa mustalla sähköteipillä. Tällaisessa aiheessa on paljon asioita jotka voi tehdä yksinkertaisesti tai monimutkaisesti, ja ajattelin olla ainakin menemättä sieltä mistä aita on matalin, jolloin projekti saattaa perinteisesti vähän venyä.

Teekkarijaosto järjesti Otatarhan ajot joihin piti osallistua itse rakennetulla ihmisvoimalla kulkevalla menopelillä. Automaatio- ja systeemitekniikan kilta osallistui kuuden polkupyörän ja yhden soivan sohvan yhdistelmäkulkuneuvolla, joka nimettiin AS-madoksi. Pyörät hitsattiin pareiksi ja parit kytkettiin nivelillä perävaunutyyliin kiinni toisiinsa.

AS sai jokin aika sitten joillain jännillä suhteilla Vilantilta käytöstä poistetun liukuhihnan, kokoluokkaa kaupan kassa. Voimanlähteenä on kuitenkin kolmivaihemoottori kolmivaihetöpselillä jota ei ihan mihin vain saa tökättyä, tavallisesta pistorasiasta kun tulee yksivaiheista sähköä. Vehje lojui kiltahuoneella hyvän tovin, kunnes nyt hommattiin taajuusmuuttaja, jolla tuota saa ohjattua kivasti ja nopeuttakin säädettyä.

AS:n kiltahuoneella, ASkissa, on myynnissä kaikenlaista karkkia sun muuta kivaa, jota myydään suurimmaksi osaksi velaksi. Homma oletettavasti alkoi kahvin myynnistä, koska kahvi maksaa 20 senttiä ja ASkin keittiön seinällä on piikkilista johon nimen perään ruksitaan aina yksi ruksi per 20 senttiä. Tämähän on kovin primitiivistä ja täytyy toki nykyaikaistaa koodailemalla ja rakentelemalla tietotekninen kokonaisratkaisu. Tällä hetkellä projekti on jokseenkin vähän yli puolivälissä -- keittiön yhteen kaappiin on asennettu kosketusnäyttö, tuotekuvat on enimmäkseen otettu ja softa on enää vähän kesken. Hiominen vie aikaa koska perfektionismi.

Sivut: vanhemmat, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, uudemmat