Avainsana irl
Chilien kylvämisestä on puolitoista kuukautta. Kylvin vuoden alkuun verrattuna viikkoa aiemmin kuin viime vuonna. Idätyslautalla oli eloa ja nyt on kaikki heränneet siirretty multaan jossa ovat jo hyvin kasvaneetkin. Kymmenen lajiketta selvisi ja yksilöitä on 43 kappaletta joista säästän itselle ehkä reilun neljänneksen. Kasvulamput ikkunalaudalla ovat tekeillä mutta kasvatuskaapissa mahtuu vielä jokusen hetken oleskelemaan. Osan saisi kohta jo melkeinpä siirtää isompiin. Annuumia edustava Padron kasvaa ennätystahtia.
Voisipa yövaloa säätää helpommin
18.2.2018 Tagit: irl viritykset Kommentteja: 1
Jos elinympäristöään ei voi kontrolloida, niin tulee väistämättä onnettomaksi ja kurjuuden kurimus pienen ihmisen vie. Itse en tiettyyn rajaan asti ollenkaan hyväksy sitä, etteikö muka voisi muokata kaikkea sopivaksi, ainakaan teoriassa. Pään sisäinen sisubufferi tietenkin tyhjenee välillä, mutta kun jokin asia kiusaa tarpeeksi, niin ei sille voi muuta tehdä kuin hakkeroida kunnolliseksi. Käytin pari bufferillista erääseen sarastusvaloon, joka kyllä sarastaa ihan kivasti, mutta jonka nukkumaanmenovalo kaipaa säätövaraa. Sisältä löytyy kuitenkin ihan tavallista piirilevyä ja siltä jopa merkittyjä testpointteja.
Kokeilin polttavien paprikoiden kasvattelua viime vuonna ja koska sato maistui hyvältä ja puuhaaminen osoittautui hauskaksi, puuhaan tänäkin vuonna. Uusia lajikkeita on kymmenen, joista joku määrä etenee toivottavasti ruukkuun asti. Yhtä viimevuotista kylvän uudelleen ja muutaman säästin mullassa henkiin. Lisäksi joku tomaattikin saa tulla mukaan.
Kun hyötykasvikasvattelua ajattelin vuosi sitten, en arvannutkaan millaiseen kaninkoloon joutuukaan. Vieläkin näitä tämänvuotisia puuhailee eikä ensi vuodesta varmaan ainakaan niukempi tule. Timelapse-kamera on pysynyt toiminnassa, eli tietenkin sen tuottamaa dataa täytyy tarkastella. Melkein ostin aliexpressistä jotain valoroinaa kasvatteluun kun black friday -tarjouksista olisi halvalla saanut, mutta tulin järkiini ja jätin tilaamatta halpaa kiinaroinaa, josta ei kuitenkaan olisi mihinkään.
Chilipensaiden pienemmäksi perkaamisesta tuli rutkasti biojätettä. Otin talteen muutamia lehtiä ja laitoin kuivumaan sanomalehtien väliin ja muutaman kilon painon alle, sillä kokeilin samaa aiemmin ja sain ajatuksen, että näillähän voi somistaa kodin pintoja ja tuntea elävänsä metsässä. Melkein. No, unohdin kuivumaan ja laitoin kuivuneet kirjahyllyn kylkeen ja suunnittelin lisääkin.
Näkyy jo talven merkkejä ulkona; valosta ei ole tietoakaan eikä parvekkeella ole kummempaa lämmitystä joten senkin kylmyys hipoo jo pakkasasteita lasiseinien eristäessä muutaman asteen verran. Poimin loput chilit joita tulikin monta lautasellista. Samalla pilkoin kaikki parvekkeen puskat pienemmiksi ja toin sisälle miettimään josko niitä johonkin säilyttäisi. Sisältä onkin poimittu kaikki jo aiemmin (paitsi pari vielä raakaa nagaa).
Aiempaa chilipäivitystä tehdessä sai havaita kaikkia ruukkuja tutkiskellessa, että onhan tässä vielä pariksi illaksi töitä, ja että parasta hoitaa aiemmin kuin myöhemmin. Sugar Rushia on ne kaksi pensasta, joista toinen on lähinnä pöytäkoriste ja toinen on ihan hyvän kokoinen kasvi. Koristeversio on punaiseksi muuttuvaa lajia ja isoksi kasvanut jää oranssiksi. Sitten on vielä se yksi miniversio jota ei lasketa pensaaksi, ei ole vielä sen se ainut hedelmä muuttanut väriä kokonaan. Oranssinvärinen sen sijaan on täynnä ylikypsää ja makeaa. Keräsin ikkunalaudalta kolmesta lajikkeesta liki kaikki värinsä muuttaneet pois, joita olikin valtaosa. Ja kirkkaassa valossa oleva testi kukkii taas.