soodan sivut

arkisto

213 kirjotelmaa.

avainsanat

En yleensä mielellään nillitä elämän pikkujutuista tai mistään muustakaan. Nyt kuitenkin kiristää päätä vanne, joka koostuu noin kolmestatoista (alkuluku!) lähiympäristössä virnistelevästä vaivasta, eli aloitetaan vaikka tuosta josta piti avautua jo kuukausi sitten. Whirlpoolin mikroaaltouuni-liesituuletin-yhdistelmä on suorastaan vaarallinen mikäli sen asentaa vähän vinoon, kuten tässä asunnossa on joku aiempi tehnyt. Suoristamisesta aiheutui ärsyttävä ketjureaktio puisen koristepaneelin ja mikron naamataulun kanssa.

Ongelmatapaus

Kyseessähän on Whirlpool AVM 966 IX -mikroaaltoyhdistelmäuuni, joka integroidaan keittiön kaappikalusteisiin. Hökötyksessä on liesituuletin suodattimineen ja lamppuineen, mikroaaltouuni, grillitoiminto ja muuta hauskaa jota harvoin käyttää.

Liesituuletin on vähän kyseenalainen, kun se vain puhaltaa käryt katonrajaan. Toki mm. rasva ja osa käryistä jää suodattimeen, mutta kuvittelisi, että poistoputkeen kannattaisi liittää jatkoletku lähistöllä olevan poistoilmaventtiilin läheisyyteen. Ehkä toiste.

Pulma alkoi jo kauan sitten, kun mikro rupesi menemään itsekseen päälle. Poltergeist löytyi tavallaan viereisestä astiakaapista. Mikro ei ole suorassa ja siten makaa kaapin ovea vasten. Kiitos painovoima. Mikron kurjille nappuloille on läpiviennit sen teräksisestä etupaneelista, joka on millimetrin kymmenyksen tai parin paksuinen sopivan muotoinen pellinpala liimattu mikron muuten muovisiin rakenteisiin. Osa napeista sitten sijaitsee pellin keskellä olevassa isommassa reiässä, jossa on mm. kello. Olisivat laittaneet kaikki siihen niin oltaisiin tältäkin säästytty.

Teräksisen naamataulun nappiläpivientireiät ovat niin jämptin kokoiset, että kun uuni lepää seinää vasten jossa kaapin ovi liikkuu välillä aavistuksen seinästään ohi ja naamataulupelti hivuttautuu ajan saatossa irti ja liikkeelle, niin nappulat aktivoituvat. Nappuloiden läpivientireikien reunat painavat painikkeita, ja juuri start / +30s -painike on asemoitu siten, että juuri tuon puoleisesta reunasta painaminen saa mikron käyntiin. Helvetin kuustoista. Mikron käynnissäolo tyhjänä ei liene tervettä varsinkaan jos omistaja ei ole kotona.

En edes ole mikään mekaniikkainsinööri ja silti löydän monta tapaa miten tuon voisi valmistaa robustimmin, mutta halvalla kun tehdään niin halpaa tulee. Muutan vielä avaruusasemalle. Luulisi että siellä kaikkea on ajateltu.

Selvittelin tilannetta vähän, ja havaitsin, että naamataulupelti lähtee irti varovasti repimällä. Rotisko saikin toimia kuukausia näin puolikuntoisena kuten aiempi kuvakin näyttää. Kun pelti on vähän irrallaan, niin sillä ei ole mahdollisuutta osua painikkeisiin.

Viime kuussa tuli mitta täyteen ja suoristamisen aika. Pähkäilin asennusopasta hetkisen, ja toimeen ryhdyttyäni sain huomata, että eihän tässä oo edes kaikkia ruuveja joita selvästi kannattaisi olla ja joista ohje vihjaa. Onneksi pömpeli painaa kolmisenkymmentä kiloa eikä tule helposti vetämällä kiskoiltaan alas.

Ojasta allikkoon

Vatupassilla selvitetään triviaalisti, että pömpeli on vinossa. Pömpeli istuu kahden jäykän metallisen kiskon päällä. Kiskojen kiinnitys on jämptisti vierekkäisissä seinissä eikä niitä helpolla suorista. Toisaalta itse mikron saa korjattua offsettaamalla sitä suhteessa alempaan kiskoon. Joku joskus mittasi kiskot keskenään eri korkeuksille.

Rakkineen sai suoristettua tunkemalla vasemman eli alemman puolen kiskon kohdalle pari prikkaa. Harkitsin puuttuvien ruuvien kiinnittämistä pohjattomasta ruuvikokoelmastani muttei viitsimistä riittänyt yak shavingiin.

Suoristamisen lisäksi - ja oikeastaan ennenkin sitä - viilasin noita nappireikiä joitain millimetrin osia isommaksi joka suunnasta, ja start-napin reikää eritoten vielä enemmän, koska se tässä eniten tykkää reagoida. Nyt nappien ympärillä on vähän suuremmat raot.

Seuraava harmin paikka ilmeni alta aikayksikön. Yhdistelmän ylälaidassa on vielä liesituulettimen puhallinosa. Tämän laidan edessä on koristeeksi samaa puuta kuin keittiön kaapistossa. Puun suoristuttua se estää viereisen kaapin sulkeutumisen. Puukappale on tietenkin liimattu ns. riittävällä määrällä sikaflexiä tai vastaavaa joustavaa möhnää siten, että koko mikron varmaan voisi tukea tuohon ainoaan lankunpätkään. Jos joskus korjaan tämän kunnolla, niin asennan liimaa vain niukasti.

Sika mokoma lähtisi varmaan jollain yhdistelmällä siimaleikkuria, verta, hikeä ja kiroilua. Yritin tökkiä sitä pitkällä teräsviivottimella tuloksetta. Yritin myös raapia sitä pois rautalangasta tehdyllä siimaleikkurilla todetakseni, että lanka on liian paksua ja että hökötys pitäisi ensin nostaa pois tuosta leijumasta jotta työskentelyasentoa voisi teeskennellä mukavaksi. Lämmöllä tuo saattaisi pehmetä mutta samalla vissiin syttyisi kaapisto tuleen. Vaihtoehtoisesti voisi sahata koko puupaneelin pieniksi palasiksi ja nakutella irti ja korvata jollain melkein samannäköisellä tai muuten sopivalla.

Onneksi seinään / kaapin oveen jumiutuva vasen puoli lähti tarpeeksi etäälle vähän pienemmällä mutterilla. Nyt koristelevyn väärä sijainti on vain esteettinen eikä funktionaalinen haitta. Yläpuolella olevaa kaappia sai säätää saranoistaan kunnolla. Onni on säätövara.

Vaihtoehto olisi nostaa mikro kiskoilta alas jonkun kaverin kanssa, porata kiskoille paremmat reiät vaikka senttimetrin ylemmäs tai alemmas, ja nostaa mikro takaisin. Mikron pystysijainti viereisten kaappien suhteen ei ole ihan millintarkkaa. Samalla voisi pätsätä tuon sikaflex-ongelman. Mutterihakkerointi saa kuitenkin toistaiseksi riittää enkä mielellään halua koskea koko rakkineen sisuksiin enää koskaan.

Viimeistely

Koskea täytyy silti. Taistelin ehkä puolet saastaisista kaksipuolisista teipeistä pois (suurella vaivalla mekaanisesti ja asetonilla, ostaisin vaihtoehtoisesti mielelläni uuden muovikehikon jos mahdollista) ja laitoin uudet tilalle 3M:n teippirullasta, kun vanhoilla ei tuo naamataulupelti pysynyt. Uusi teippi ei pitänyt voimakkaasta kiinnityspainamisesta huolimatta edes yön yli. Pelti näyttää suoralta mutta ilmeisesti kiero siihen suuntaan että tahtoo irrota.

Nyt pelti repsottaa taas. Seuraava suunnitelma on raapia ehkä taas vanhaa liimaa vähän pois, truuttailla tilalle aavistus kuumaliimaa, antaa sen kuivua, ja sitten lämmittää naamataulu kunnolla kiinni. Ei tälläiseen turhaan pitäisi joutua vaivaamaan aikaansa. Joku kodinkonehuoltohessu tietenkin varmaan hoitaisi asian ihan liian monella fyffellä, mikä ei pihille tee-se-itse-miehelle kelpaa.

Ajankohtaista kurjuutta

Pitää olla vähän kurjaa jottei elämisen pehmeys turruttaisi, mutta ei mielellään tällä tavalla.

  • Rakentelin chileille kasvatusvaloja ledeistä. Aliexpressin vaikuttavimmat ledispotit ovat ihan muuta kuin mitä myynti-ilmoitus kymmenillä erittäin positiivisilla palautteilla lupaa. Juttua seuraa.
  • Boschin vihreä PSR 14,4 Li kesti muistaakseni seitsemän vuotta ja ehkä 21 käyttökertaa. Vääntäessäni ruuveja hiljattain mitättömällä väännöllä se alkoi yllättäen savuta. Varamoottoreita saa vielä netistä. Moottorin hinta on 40 % koko poran (ml. kaksi akkua ja laturi) silloisesta ostohinnasta. Alkuperäinen moottori on purettuna projektipöydälläni. Juttua seuraa.
  • Rautakaupasta haettu kalleimman pään jämäkän oloinen muuten niin hieno metallisuuttimellinen suihkupullo hajoaa kappaleiksi. Sumutinosa irtoaa säiliöosasta ja säiliö vuotaa satunnaisesti. Hyökkäisin liimapurkilla sitä päin mutta todennäköisesti räjäytän tai silppuan sen ja hankin erilaisen. Same same but different. Teen jäljellejäävästä suutinosasta viinasumuttimen teekkaribileisiin tai bensasumuttimen teekkarinuotioon.
  • Vessanpönttö huuhtelee liian vähän ja liian kevyellä paineella. Putkiremontin jälkeen sitä kävi korjaamassa joku huoltoukko taloyhtiön suuremman puljauksen yhteydessä. Huuhteli hetken kunnolla ja taas on satunnaisesti kurja. Todetaan samaan hengenvetoon että suihkunurkan taittoseinien tiivisteen oloinen osa ei tiivistä rakoa kunnolla. Sitäkin korjattiin ja seinä meni lähinnä vinoon.
  • Kylppärin katon hienot spottiledivalot välkkyvät ja veikkaisin taajuudeksi viittäkymmentä tai sataa hertsiä, sillä niissä ei ole minkäänmoista suodatusta verkkojännitteen tasasuuntauksen jälkeen. Otin selvää ja valmistajan mukaan tämä on ominaisuus.
  • Kylppärin valaisimesta palaa lamppuja hehkulamppujen vauhtia vaikka siinä on ledivalo. Lamppu ei edes ole päällä juurikaan eikä kytkentäkertojakaan ole montaakaan verrattuna speksien nimelliseen kestoon. Aiemmin uutisoimani hajoamisen jälkeen on hajonnut puolessatoista vuodessa kaksi Airamin "ON/OFF x 100 000, 12 000 h" lamppua. 12 tuhatta olisi 500 päivää ja paketissa oli kaksi lamppua. Vaikka olisi posottanut lamppua 24/7, en ole edes asunut tässä tuhatta päivää. Nykyisellään siinä on lamppu josta säästin kuitin.
  • Ikean puinen jakkara heilui miten sattuu ruuvien kiristelynkin jälkeen. Liimasin sen kunnolla kasaan ja havaitsin, että yksi kalikoista on pari milliä liian pitkä. Näin iso ero ei voi mennä valmistustoleransseihin eli liekö suunnitteluvirhe. Sahasin kuntoon ja liimasin lisää. Vielä jos huojuu niin hakkaan polttopuiksi.
  • Ikean vaijerilamput hajosivat aiemmin ja nyt niissä on järeämpi ledinauhojen virtalähde kun kaksi aiemmin tilalle asennettua eri PC-poweria kuolivat käytössä peräjälkeen. Ledinauhatkin pitäisi asentaa ja ehkä vaijerilamppujen alkuperäinen poweri korjata entistä paremmaksi.
  • Ikean vaatekaappien päällä on kivat spottivalot valaisemaan hyllyjä. Harmi että halogeenilamppuja saa ostaa useammin kuin sukkia. Tilalle voisi vaihtaa GU5.3-led-lamppuja, mutta eivät retrofit-leditkään tunnu kestävän tässä talossa. Lisäksi yksi noista kahdeksasta valaisimestakin lienee jotenkin viallinen kun lamppu syttyy joskus ja joskus ei vaikka sitä koputtaisi.
  • Kämppä koostuu lähinnä kahdesta isosta huoneesta, joita yhdistää pariovi. Joka tämän joskus remontoi teki oviaukosta senttimetrin liian lyhyen, sillä ovet eivät mahdu kiinni kunnolla. Toista ovea voisi nakertaa vähän lyhyemmäksi. Toisaalta tämä ei kiinnosta, sillä ovet olisivat vain tiellä. Pidän niitä aina auki koristeeksi.
  • Keittiön vetolaatikot paiskovat itseään. Koliseviin kaapinoviin ostin Ikeasta saranavaimentimia, koska keittiön kalusteetkin lienevät mallia Ikea. Jokainen vetolaatikko imaisee itsensä sisään kun sulkeutuu tarpeeksi, mutta vain osassa niistä on vaimenninjarru kiskossa. Pitäisi asentaa loppuihinkin kun joku on vissiin alunperin pihistellyt tai laskenut väärin.
  • Tulee sitä itsekin mokattua. Asensin verhotankojen kiinnikkeet aikoinaan nätisti erään tolpan keskelle ja toisessa päässä suunnilleen samalle etäisyydelle. Tolpan keskellä oleva kiinnike näyttää hyvältä, mutta aivan seinään kiinni menevä tolppa ei. Toisessa päässä eli tuon mikron kaapin yllä oleva pää estää kaapin oven aukeamisen kokonaan. Seinään porattujen reikien paikkaaminen ja maalaus ei tule toistaiseksi kuuloonkaan.

Kunnon hyviä toimivia juttuja taas voi listata ihan kunnolla. Kun kiviä on kengässä tarpeeksi niin joka toinen askel kiukuttaa. Täytyisi fiksata koko kurjuuslista. Ihan käsittämättömän turhia vaivoja. Kyllä ihminen olisi onnellisempi yksinkertaisemmissa oloissa.

1 kommentti

Oma kommenttisi

Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.

Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.

Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.

Nimimerkki:

Spammibottiesto: Mikä on kahden ja kahden tulo? (vastaus numeroina)