Chilien idätyksestä on jotakuinkin viisi kuukautta, ja timelapse-videota on kertynyt miltei 40 tuhatta framea. Nuput kehittyvät kukiksi, uusia hedelmiäkin on kehittynyt ja ensiksi kukkineen Sugar Rushin kolme hedelmää näyttävät kypsymisen merkkejä.
Ne ensimmäiset kaksi kuukautta kuluivat idätyslautan jälkeen pienissä ruukuissa; vähän turhan pitkä aika vissiin:
Seuraavat noin puolitoista kuukautta chilit kasvoivat maitopurkeissa, joista siirsin kunnon ruukkuihin joilla kokoina kolmea ja kuutta litraa. Kumpikin olisi tosikasvattajalle ihan liian vähän. Maitopurkkivaihe olisi hyvin voinut kestää vain kuukaudenkin, kun olivat niin runsaasti juurtuneet. Kasvu ei kuitenkaan ollut vielä onneksi pysähtynyt.
Koko kausi rutkasti nopeammin reilussa kolmessa minuutissa on kunnon disko kun mukana on yökuvatkin:
Videoista voi päätellä hauskoja huomioita, joista osan varmaan olen maininnut aiemminkin.
- Uudemmissa hetkissä tuo yksittäinen ledi ei riitä valaisemaan (tai raspikamera ei arvaa valaistusta oikein) mutta kyllä varjoistakin näkee mitä tapahtuu
- Nämä käyvät nukkumaan suunnilleen samaan aikaan kuin katkaisen valot, ja heräävät about valot sytyttäessä; molemmat usein aavistuksen valoja edellä
- Lehdet menevät hauskasti suppuun pimeällä kasvin yläosasta ja muualla taas lerpahtavat
- Pimeällä kasvit vispaavat vauhdilla ympäriinsä, ehkä etsivät valoa?
- Pimeän aikaan vaikuttaisi tapahtuvan rutkasti pituuskasvua. Lehdet kyllä suurenevat päiväsaikaankin
- Muutamat chinenset vetkuttavat lehtiänsä päivällä samaan tyyliin kuin pimeään reagoiden mutta tiheämpään tahtiin - erottuu vaikkapa keskimmäisessä videossa viiden minuutin kieppeillä kuvan vasemmassa laidassa
- Uuteen ruukkuun siirtäminen saa chilin kasvattamaan ensin juuria ja sitten hetken päästä alkaa näyttää maan päällä ihan posketonta kasvua
Videot ovat tosiaan kaikki raspikameran pureksimaa tavallista valoa kirkasvalolampun loisteputkista. Värisuotimet odottavat vieläkin pöytälaatikossa sitä, että viitsisin mallintaa ja 3d-tursottaa muovista niille jonkinmoisen servoilla käänneltävän kehikon. Viimeistään seuraavalle kaudelle tulee kyllä.
Jos olisi tilaa, laittaisin kaikki vähintään kymmenen litran ruukkuihin kun nämä eivät riittäne täyteen kasvuun. Baccatumit kuuden litran ruukuissa nyt kasvavat muutenkin hätäisemmin, mutta myös yhden samanlaiseen ruukkuun sijoitetun Nagan perusteella chinenseille ei ollenkaan tahdo riittää tuo kolme litraa. En toisaalta edes pysty syömään chiliä mitenkään päivittäin eli mitäpä nyt ainakaan heti maksimaalista satoa tavoittelemaan. En ole myöskään latvonut näitä juurikaan, mitä täytyy kyllä harrastaa vaikka ensi vuonna ihan urakalla. Useimmat ovat haarautuneet ihan onnellisesti itsekseen, mutta katkomalla saisi vissiin rutkasti lisää leveyttä. Pelkkää pituutta ei kannata tavoitella.
Suurin osa chileistä on siirretty ikkunalle tai parvekkeelle. Ikkunalla matalin on Cili Coronong (3 l multa, 40 cm) ja pisin Aji Norteno (6 l multa, 100 cm). Kuuden litran mullassa oleva Black Naga on myös suuri, korkeutta 80 cm ja isoimmat lehdet peittävät helposti koko kämmenen ranteesta sormenpäihin. Tuon noin sadan watin kirkasvalolampun alla kaapissa on enää kaksi, kun enempää ei mahdu: toinen Rocoto Montufareista ja toinen Cili Coronongeista. Näilläkin on keskenään ahdasta.
Loisteputket eivät kai tuota niin kovasti lämpimämpää väriä ja siispä kaikki kannattanee viedä aurinkoon lopuksi, kun kuulemma sinertävämpi väri on parempi aluksi ja punertavampi viimeistään sitten kun hedelmät alkavat kypsyä. Pornonpunaiset kasvatusvalot sisältävät sekä sinisiä että punaisia ledejä, mistä tulee asuinhuoneistokäyttöön melko kelpaamaton sellainen punavioletti kajo. Saatan hyvinkin suunnitella ja toteuttaa talven aikana jonkinmoiset katosta riippuvat korkeussäädettävät kirkkaat ja valkoiset ledivalot ikkunalle niin, että vaatekaappiin saisi takkeja, chilejä tarvitsisi siirrellä vähemmän, sekä niille olisi pilvisinä sateisina kesäpäivinä silti rutkasti valoa. Ei tuo Suomen aurinko aina oikein palvele.
Kirkasvalolampun säännöllinen ja sinertävä valo vaikuttaa ihan selvästi eri tavalla kuin aurinko. Auringossa olevat ovat poikkeuksetta vaalealehtisempiä, mikä tarkoittanee jotakin. Auringossa elelevä Cili Coronong on harvempi eikä ole haarautunut yhtä upeasti kuin keinovaloveljensä, mutta tälläisestä kahden yksilön kokoisesta näytteestä ei voi tehdä mitään vahvoja johtopäätöksiä; ehkä toinen kasvi vaan on vahvempi. Överisti haarautunut kaveri kasvaa sivusta katsoen tiimalasin näköisesti - alemmat lehtihangat ovat kääntyneet heti varren kohdalta alaspäin. Ehkä tähän vaikuttaa se, että ylemmät lehdet varjostavat alempia voimakkaasti ja alemmat etsivät valoa taittumalla.
Chileiltä näyttäviä hedelmiä on se kolme kappaletta ensimmäisessä kasvissa, joista yksi alkaa olla täysin punainen, yksi kellertää ja yksi on vaaleanvihreän ja keltaisen rajamailla - käänteisessä kypsyysjärjestyksessä. Rocoto Montufarissa köllöttää kukkia sekä hedelmänalkupompuloita jotka olivat aiemmin kukkia.
Timelapse hedelmien kypsymisestä olisi kiintosaa katseltavaa. Pitää siirtää kamera siihen sopivaan sijaintiin pian kun alkukasvatuskaappi alkaa käydä tukalaksi (ja se on tosiaan kovin auringoton). Kahdesta kolmen päivän aikaerolla olevasta kuvasta erottaa kivasti, kuinka Sugar Rush kypsyy kärjestä päin. Ei muuten varmaan näy kuvat värien suhteen täsmälleen oikein juuri millään ruudulla, kun kalibroiduista näytöistäni vain värintoistoltaan paras jolla kuvankäpistelyt teen toistaa tuon kuvan suunnilleen samoin kuin silmin katsoen. Toiset kaksi näyttöä ovatkin toisaalta halpisromuja.
Lannoitteeksi on mennyt sitä Puutarhan Kesää 2 ml/l viime aikoina; pitäisi pudottaa satovaiheessa vähempään ja kypsymisvaiheessa sitten ainakin tätä nimenomaista tavaraa tulisi antaa hyvin niukasti tai ei lainkaan. Tässä mössössä typpeä on vielä suhteessa rutkasti, eli kunnon hifisti vaihtaisi johonkin toiseen litkuun sadon ajaksi. Itse en vielä viitsi. Kastella saa kaksi tai kolme kertaa viikossa. Kolmen litran ruukut eivät ole altakasteluruukkuja toisin kuin isommat, mutta niiden syvät lautaset mahdollistavat altapäin kastelun silti.
Harsosääskien joista viimeksi mainitsin lukumäärä on tuntunut vähentyneen pintamullan myrkyttelyn ansiosta. Vielä niitä tarttuu liima-ansoihin joitakin, mutta pörräily on vähentynyt kun myrkyttelee säännöllisesti. Loppuisivatpa kokonaan kun ovat melkoinen riesa. Onneksi isoja kasveja haittaavia tuhohyönteisiä ei ole vielä näkynyt.
0 kommenttia
Oma kommenttisi
Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.
Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.
Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.