soodan sivut

arkisto

218 kirjotelmaa.

avainsanat

Kun johonkin ryhtyy, niin miksipä ei tutkisi pidemmälle. Chilejä ja muuta kasvoi 2018 ja 2017 ja äsken tuli postissa uusia siemeniä, joita klikkailin jokunen päivä sitten. Toistaiseksi mennään vielä samoilla sävelillä, eli siemeniä idätyslautalle, josta voi poimia helposti parhaat taimimultaan ja sitten taimimullasta maitopurkin kautta säiliöruukkuun. Oli muka tarkoitus ottaa iisisti mutta tässä on jotain kaksitoista lajiketta, joista kaksi tomaatteja. No, on tähän malliin viimeksikin selvitty.

Pitemmittä puheitta esitelläänpä lista. Selasin Fatalii-kaupan läpi ja klikkasin summamutikassa kymmenisen kappaletta.

Tomaatin kasvuvauhti on vähän erilainen ja niitä kannattaisi itseasiassa kylvää vasta parin kuukauden päästä. En tullut ajatelleeksi. No, katsotaan miten ahtaaksi käy ja jos voivat huonosti niin kylvän toiset myöhemmin.

Lautta on samassa laatikossa kuin ennen ja on tällä kertaa jotain jäykähköä pehmustelevyä aiemmin käytetyn kuplamuovin sijaan. Ympärillä talouspaperia imemään vettä ja pinnalla kahvisuodatinpaperia juurien läpikasvun esteeksi. Kansi päälle raolleen ja jännittämään.

Viimevuotisia chilejä on N kappaletta vielä hengissä. Loppuvuodesta kerättyä satoakin pitäisi vielä prosessoida. Kyllä se tässä... no, jokusen viikon on jääkaapin pohjalla nollan asteen tienoilla säilynyt kunnollisena, mutta siitä lisää myöhemmin. Kotoa lähti muutama täyskasvuinen uuteen kotiin ruukkuja vapauttamaan ja työpaikan hoidokkini joista pilkoin alas kaikki paitsi yhden Bondan olivat selvinneet kastelematta (kun eihän kasvi ilman lehtiä juurikaan vettä haihduta) joulun yli ja puskevat uusia silmuja. Johonkin nekin. Chilihän on monivuotinen.

En säästä sieltä toimistolta kuin sen Bondan, joka kasvoi niin hienosti etten raaskinut ottaa ruukkua käyttöön uusille lajikkeille. Kotona on kokeiltava myös mm. basilikaa, joka viimeksikin kasvoi niin hyvin ja maukkaaksi, ja yrtti-iisoa, jonka bongasin Tanskan pyöräilylomareissulta kuppilan terassin koristekasvilaatikosta. Näyttää nokkoselta ja tuoksuu ja maistuu lumoavalta.

Pisimpään elossa pidetty chilini on tuo parivuotias Bonda kotona, joka vietti suuren osan tähänastisesta elämästään kirkasvalolampun alla. Sittemmin vein sen keittiön pöydälle ja siitä parvekkeelle. Kun parvekkeella tuli talvi, niin kannoin taas sisään. Siitäkös otti nokkiinsa kun tuli yhtäkkiä mukavan lämmin, ja putosi ehkä 90 % lehdistä. Uusimmat jäivät. Poimin siitä loput pikkuiset marjat ja pilkoin pienemmäksi pienempään ruukkuun siinä toivossa, että lähtisi silmuilemaan. Komea runko näyttää melko lailla pieneltä puulta.

Vähän saman tein Trepadeira Wernerille. Kaikki lehdet lähti, eikä sisätiloissa viitsinyt rönsyjäbää säilyttää, niin panin pienemmäksi kun pikkuruukkuja oli. Tilan kanssa tulee ennen pitkää ongelmia. Se on nyt ihan täydessä elinvoimassa; uutta lehteä pukkaa joka välistä.

Kun uudet tuttavuudet itävät, niin täytyy taas puljata nuo ikkunalaudan ekstralamput päälle. Käy kasvatuskaappi muuten ahtaaksi jälleen. Aiempien muistiinpanojen mukaan kylvö-/taimimultaa saa ostaa jo parin viikon päästä.

0 kommenttia

Oma kommenttisi

Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.

Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.

Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.

Nimimerkki:

Spammibottiesto: Mikä on kuuden ja yhden erotus? (vastaus numeroina)