soodan sivut

arkisto

237 kirjotelmaa.

avainsanat

Kesälomaa kuluu, aurinko porottaa, mallasjuomien menekki on kuulemma koholla ja omien chilien istutuksesta on kulunut likimain 200 päivää laskujeni mukaan. Tänä vuonna viljely on mennyt paljon vähemmällä huomiolla kuin edellisellä kaudella, kun uutuudenviehätys on ohi ja osasta touhua kehittyy rutiinia. Näitä on silti ihan yhtä mukavaa hoitaa ja pohtia, mikä aiheuttaisi suuret erot eri yksilöiden välille. Itse kun tässä kesäkuumassa ei viihdy, niin viihtyvätpä ainakin jotkut kasvit.

Otetaan ensin sivuraide Tanskan matkalle. Pyöräiltiin Petrin ja Joelin kanssa Kööpenhaminasta Falsterin Nykøbingiin ja palattiin junalla Roskildeen josta pyöräiltiin taas Köpikseen. Viikon sisään mahtui leppoisaa polkemista 400 km ja n+1 kartankatsomis-, juomapullontäyttö- ja kankkulepuutustaukoa.

Maaseutua riitti. Petri otti paremman kuvan auringonlaskusta ohran sekaan, mutta tässä on oma kuva. Tanska on muuten tosiaan aika tasainen, mutta peltojen sekaan mahtuu kyllä kevyitä ja pitkiä ylä- ja alamäkiäkin.

Käytiin sotamuseossa (Stevnsfort). Löytyi ohjausmasiinoita ja kalkkikivitiedettä.

Tappeleminen ei niinkään kiinnosta, mutta hienoa tekniikkaa tuonne oli ahdettu. Museo oli matkan varrella korkeille kielekkeille.

Lisäksi oli rutkasti muutakin mukavaa. On tuo Tanska ihan ok maa, mutta eivät tunnu osaavan kylppäritekniikkaa ainakaan pöpelikön majapaikkojen puolella.

Sitten asiaan. Tammikuun alussa istutin yksitoista chiliä ja vähän myöhemmin meni multaan myös tomaattia ja basilikaa. Palasin peräkkäisten Tanskan pyöräilymatkan ja pitkän Pohjanmaan mökkeilyviikonlopun jälkeen kotiin viettämään viimeistä lomaviikkoa kolmesta, ja nyt pyykkäämisen ohessa on hyvä valokuvata kun valoa tulee taivaalta kunnolla. Monet chileistä ovat kypsiä, tomaattejakin saa maistella ja basilikaa täytyy tunkea ihan joka ruokaan kun kasvatin sitä vahingossa metsän verran.

Osa itäneistä yksilöistä on parvekkeella, osa ikkunalaudalla, osa tuttavilla, ja osa työpaikan keittiössä hurjan lämpöisellä aamuaurinkoikkunalla. Toimiston chilit ja tomaatti kasvoivat tuplasti niin isoiksi kuin nämä omat eteläikkunan kasvatit. Jaahas.

Laskin Pimenta Trepadeira do Wernerin hedelmiä läpi kunnes pääsin sataan ja luovutin. Satoisuus: simosti. Nämä ovat niin tulisiakin, etteivät varmaan kulu vuodessakaan. Jos vaan kaipaisi ruokaan lämpöä, niin tämä yksi ainoa kasvi aurinkopaikalla riittäisi vuoden tarpeisiin.

Basilikaa on pitkulainen 55-senttinen säiliöruukku täynnä. Kuvassa heikommin kasvanut puoli kun satuin juuri kääntämään ruukun. Ensi vuodeksi onkin jo aikomus puuhata montaa muutakin lajiketta. Piti tehdä keittiöön katosta roikkuva ikkunalauta tälle yrttitarhalle, mutta parvekekin riitti eli sinne jäi. Täytyy kutsua enemmän vieraita niin saa tekosyyn pitää parvekkeen tuolit ihmisen istuttavina.

Tomaateista Sungold F1 on runkotomaatti ja Hundreds and Thousands on pensas. Ero erottuu. Sungold vähän naurattaa tuossa eeppisen mittakaavan ruukussa, kun internet valehteli että kirsikkatomaatillekin kannattaa antaa litratolkulla multaa. Ei siinä ole kuin muutama terttu mutta pituutta oisko neljä metriä. Pensashessu rönsyilee joka suuntaan ja on amppeliksi liian matalalla; alla olevalle parvekesohvalle ei mahdu. Vein parvekkeelle liian myöhään ja innostui kukkimaan vasta hetki sitten. Amppelin kuvaamiseen piti hakea ultralaaja objektiivi kun tuli seinät vastaan eikä valokuvasta tullut hyvä ollenkaan.

Jotkut tekevät chileistä bonsaikasveja ja kutsuvat sellaista aikaansaannosta bonchiksi. Viimevuotisesta kasvustosta uhrasin kaksi kokeiluun (sotkin juuret ihan multaan vaan). Bonda ma Jacques näistä kahdesta on kunnon vihreä. Entä koskahan tämä alkaisi näyttää jotenkin järkevältä? Odottavan aika on pitkä.

Pari Rocotoa on partsin perällä. Havahduin juuri karsimaan kasvustoa sieltä sun täältä, ja näistä kumpikin on kasvattanut muutaman yli metrin mittaisen hankalan haaran. Nips naps. Manzano Orangessa on monia isoja möllyköitä, mutta Locatossa erottuu vain yksi oranssi kypsä pampula. Todella hienoja kukkia kyllä tuli, mutta ehkä olosuhteet eivät olleet suotuisat pölytykselle?

Koko parveke on se noin kolme ja puoli neliömetriä. On kohtalaisen haaste jo ujuttautua joka nurkkaan kastelemaan näitä parin päivän välein. Kokonaiskuvassa ei näy oikealla erottuvan ruukun asukkia, mutta se onkin liian vaatimaton mainittavaksi. Ikkunalaudalla lisäksi Red Peruvian Rocoto ja Bonda ma Jacques jäivät kovin pieniksi eivätkä edes juuri kukkineet.

Parvekekuvassa lattialla viimevuotinen Bonda ma Jacques, joka kukkii taas useamman satojakson jälkeen ja kasvattaa pariakymmentä senttiä kunkin oksan päähän. Ei mahtunut enää kirkasvalolampun alle kasvukaappiin. Täytyy keksiä jotain.

Siirrytään ikkunalaudalle. Itselleni säilyi kolme Puriraa, joista kaksi on toimistolla. Niistä yksi on oikeasti Purira, ja mm. tämä ikkunalaudan mikälie on kyllä kunnossa mutta hedelmät eivät näytä siltä miltä pitäisi ja kukatkin olivat selvästi C. Baccatum -lajia; jotakin meni sekaisin siementen kanssa.

Hirmu hienosti alkuun lähtenyt Fatalii teki kyllä kukkiakin, mutta käsin pölytyksestä huolimatta pudotti niistä valtaosan. Nyt siinä on kolme hedelmää, joista yksi on kypsän keltainen. Kasvutapa on melkoisen venynyt; saikohan ehkä liian vähän valoa tai kehnossa suhteessa ravinnetta.

PI 441551 osoittautui liki tulettomaksi, mutta hedelmät ovat kyllä hauskan näköisiä. Pari kappaletta kypsyy keltaoranssin kautta vissiin punaiseksi. Toimistolta söin yhden punaisen ja maistui paprikalta.

Padron-chilit ovat aika maittavia, mutta samalla kovin tulisia jos ne päästää punaiseksi. Nuo kotona kasvavat pitäisi varmaan poimia jo pois vihreänä ja kokata oliiviöljyssä. Toimistolla olevassa monsteripensaassa muutama jo punaistui ja ne ainakin olivat kaikki kunnolla polttavia.

En viitsi nyt lomalla toimistolle valokuvaamaan siellä kasvavaa viidakkovilleyttä, vaikka olisikin ihan eri luokkaa kuin nämä. Otin kuitenkin kuvan ennen mökkireissulle lähtöä kun poikkesin poimimaan evästä.

Toimistolla on myös jonkun jo konkurssiin menneen puljun myymiä vesiviljelypömpeleitä pari ja niihinkin laitoin jotain yrttejä. Vihanneskrassista on kuva demonstroimassa miten pitkäksi sitä ei kannattaisi päästää, mutta yksin en saa syötyä voimakkaan retiisin makuista ruohoa ja ilmeisesti ihan kaikille ei ole kelvannut.

Muitakin kasveja saa paijata. Enemmän kyllä tykkään noista hyötykasveista joiden osia voi syödä; muutamia muita on kokeena ja/tai koristeena. Oispa kunnon puutarha ja aikaa hoitaa mokomaa.

Luin läpi muutaman puutarha-/huonekasvikirjan. Kuumuus (kämpässä 30 celsiusta) kehottaa kasvia touhuamaan, mutta samalla mitalla pitäisi tulla valoakin tai ei voimat riitä. Ehkä nuo pari puuta varjostavat liiaksi.

Tutustuin Tanskan maalla yhteen hirmuisen maukkaaseen terden koristeena kasvaneeseen yrttiin, joka tunnistettiin mahdollisesti yrtti-iisoksi. Pakko kasvattaa sata pensasta ensi kaudella.

0 kommenttia

Oma kommenttisi

Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.

Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.

Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.

Nimimerkki:

Spammibottiesto: Mikä on kahdeksan ja yhden erotus? (vastaus numeroina)