soodan sivut

Chilit ja tomaatit

Kun juuret vaikuttavat kunnolla täyttäneen multatilavuutensa, niin multaa tarjotaan lisää. Ensimmäisestä multaistutuksesta pari kuukautta, niin oli aika taas koulia maitopurkkiruukkuihin. Niistäkin mietityttää, että mikä olisi kestävintä käyttöä:

• Paiskaa huuhdotut maitopurkit suoraan pahvinkierrätykseen ja käytä joka vuosi jotain samoja muovisia taimiruukkuja, joita ei kuitenkaan saa sen verran kestävinä etteivät ajan mittaan halkeilisi käytössä (ehkä olen tässä pessimisti, oikeastihan olen varovainen)
• Kerää purkkeja vuoden verran, uusiokäytä ruukkuina, putsaa ja säästä seuraavallekin vuodelle (eivät edes mene sisäkkäin; tilanhukka harmittaa)
• Kerää purkkeja pitkin vuotta, uusiokäytä kertakäyttöruukkuina, pese multajäämät pois, heitä pahvinkierrätykseen ja murehdi, että tuliko pestyä kunnolla, paljonkohan vettä sopisi käyttää että olisi vielä hyötyä kierrättää ja niin edelleen
• Kerää purkkeja pitkin vuotta, uusiokäytä kertakäyttöruukkuina, heitä sekajätteeseen (energiajakeeseen)

Ehkä kokeilen ensi kaudella jotain keskikokoisia lörppämuovisia sisäkkäin meneviä taimiruukkuja kun tuon yhden hyllyn voisi käyttää paremminkin kuin pahvin säilömiseen (purkit voisi lytätä, mutta kyseenalaistan kestävyyden pidemmän päälle). Eivät edes maksa paljon mitään eli rahallinen säästö ei ole peruste. Maitopurkeissa on se etu, että korkeutta voi säätää leikkaamalla triviaalisti ja niistä saa suhteessa melkoisen korkeita pönttöjä. En kyllä sitten tiiä, onko syvempi vai laakeampi ruukku parempi juurikasvun kannalta. Mullan määrä on korkeammissa suhteessa suuri verrattuna purkin käyttämään pinta-alaan mutta toisaalta tästäkään ei ole juuri hyötyä, sillä aika äkkiä chilit ovat siinä mitassa, ettei niitä pakkaa mielellään kovin tiiviisti.

Vaaleaan maitopurkkiin saa myös helposti mustalla tussilla merkinnän että mikä tässä kasvaakaan. Osassa noista on hammastikun päässä teipinpala. Puinen hammastikku vaan tahtoo maatua ja katketa piiloon. Mullan yllä pyörivästä lapusta tosin näkee tekstin helpommin kuin vieri vieressä olevan ruukun piilossa olevasta kyljestä.

Altakastelulautasiksi (leikkasin maitopurkkien nurkat auki) olen käyttänyt paria isompaa ihan tähän tarpeeseen ostettua muovikaukaloa ja kun ne eivät riitä niin lisäksi sopii käyttää viinirypälerasioita, joista pohjan reiät on tukittu.

Viikko sitten sain kaikki maitopurkkivaiheeseen ja voi jestas näitä taas riittääkin kuin karjaa eikä suinkaan lemmikkejä kun kylvän varmuuden ja oppimisen vuoksi useamman kutakin. Tarttis varmaan rymsteerata kämppää siten, että ikkunalaudan edessä ei olisi isoa pöytää, niin saisi kasteltua helpommin. Yksi vaatekaappihan on pyhitetty alkuvuoden taimiympäristöksi ja muun vuoden kokeelliseksi valohoidoksi. Siellä on myös raspberry pi timelapsaamassa. Sen ylläpito on ihan unohtunut; oli sd-korttikin kuvista tukossa viime vuoden kuvista mutta silti pysynyt käyttis pystyssä. Kumma kyllä. Ei se mitään, sillä nykytekniikalla sillä ei saisikaan kuvattua mitään uutta kiinnostavaa. No, nyt kuvaa taas. Täytyy tehdä siihen se filtterikaruselli. Löysin muinoin ostamani infrapunasuotimen ja muuta kivaa äsken siivotessani.

Kaappirykelmästä erottuu myös bonsaiksi leikellyt Bonda ma Jacques (vasemmalla) ja Trepadeira Werner (takaoikealla). Bondaa ehdin jo surra, kun se ei pariin kuukauteen näyttänyt mitään elonmerkkiä (paitsi sen, että ei näyttänyt erityisemmin kuivuvan keltaiseksi). Nyt siinä on kuitenkin uusia silmuja ja oksia! Kasvien kanssa kärsivällisyys kannattaa. Vettä vaan ja ajan kanssa virkoaa.

Tomaatithan kannattaisi kylvää vasta maalis-huhtikuussa jos aikoo viedä ne ulkoilmoihin. Muutoin ulkoilma on liian kylmää kasvien ollessa jo hyvässä mitassa, niinkuin näkyy. No, kylvin toisen satsin varmuuden vuoksi ja näitähän riittää taas vanhemmille ja kavereillekin jaettavaksi. Parveketta olen siistinyt lämpiminä päivinä vanhoista raadoista.

Parissa tomaatissa on erotettavissa ihan hedelmiä. Chileistäkin ainakin Bird's Eye Baby ja Black Scorpion Tongue kukkivat innokkaasti (molemmat C. annuum). Jälkimmäisen kukat ovat huikean värisiä; tumma violetti tai paikoittain mustakin väri menee myös varressa ja vissiin lopulta hedelmissäkin. Toisin kuin runkotomaatti, niin näitä chilejä ei kannata päästää vielä tekemään hedelmää. Mieluummin kasvattaa isoksi pensaaksi ensin, tai muutoin tuntuu menevän pienen kasvin elinvoimat siihen lisääntymiseen heti. Nypin kukkia joskus pois ja joskus jätän siinä toivossa, etteivät hedelmöity vaan tippuvat pois. Hedelmäraakileet toki pois.

Yrttilajitelma

Basilikaa on taas siinä parvekeruukussa, jolle tällä kertaa voisi pyrkiä rakentamaan sen hyllyn tuohon keittiön ikkunalle, niin mahtuisi parvekkeelle ehkä itsekin istuskelemaan. Tavan genovalaisen lisäksi kasvaa muitakin yrttejä.

Toimistolla oleskelee pari viime kauden chiliä. Vesiviljelypömpeleihin laitoin myös niitä yrttejä. Yrttien aromit on paras juttu. Siellä (kaikki itää) ja kotona ikkunalaudan laidassa (osa näyttää elonmerkkejä):

• Basilikaa on genovalaista ja mammuttibasilikaa
• Rosmariini on paras juttu
• Yrtti-iisosta en tiedä, mutta toivon sen täyttävän odotukset - tutustuin kasviin ulkomailla kavereiden kesken terassilla oluen äärellä auringon paistaessa pyöräilyloman keskellä, eli aromin muistijälkeen voi liittyä vähän enemmän hyvää mieltä kuin mitä oikeasti tulee olemaan
• Koreaniisoja hommasin myös vertailun vuoksi, ja voi olla että havaitsemani terassinkoristuskasvi onkin jokin semmoinen
• Veripeippi (vihreälehtinen) aka shiso tuli vastaan Japani-lomalla - viime kauden persiljat sun muut olivat turhan perinteisiä, mutta saa nähdä saako tätä käytettyä oikeasti mihinkään
• Mansikka ei taida olla yrtti, mutta joku ehdotti metsämansikkaa toimistokasviksi. En tiedä ehtiikö tehdä hedelmää vielä yhdessä vuodessa, mutta meneepä ainakin koristeena. Kuukausimansikan nimeä en ymmärrä, mutta on olevinaan kooltaan perusmansikan ja pienen ahomansikan välissä.

Sekalaista eksotiikkaa

Vanhempikin flora kotona tuntuu innostuneen kevätauringosta. Yksityiskohtapakkomielteeni tyydyttämiseksi näistä täytyisi pitää tarkempaa päiväkirjaa. Jos jaksaisi roudata, niin joitain noista chileistä voisi jo totuttaa parvekkeen lämpötiloihin.

Avokadot eivät mielellään haaraudu (vielä?) vaikka niitä pätkii, paitsi yksi. Vanhemmilta hiljattain saatu keikarinkukka pudotteli lehtiään paljonkin ja kituuttelee nyt jäljelle jääneillä hyvinvoivasti. Nektariini näytti talven aikana huonovointiselta, pudotti kaikki lehtensä, ja on nyt ihan keväisessä viherloistossa. Kasvoi muuten loppukesästä perin merkillisesti; oli ruukun uusimisen jälkeen pitkään hiljaa ja sitten venähti joka oksasta aivan yhtäkkiä kerralla. Samettilehdet (pari ruukkua, kummassakin useampi kasvi) venähtelevät niin, että saa latvoa säännöllisesti. Ei noille köynnöksille oikein ole sijoituspaikkaa, mutta katkottuja varsia voi juurruttaa vedessä ja istuttaa samaan ruukkuun taas tuuheuttamaan. Juuria ei tunnu olevan valtavasti.

Inkivääristä innostuin kun törmäsin aiheeseen youtubehaahuillessani sillä inkivääri on paras juttu. Kaupasta luomuinkiväärijuuriköntsä ja veteen ja palasiksi ja multaan ja kun sen on ehtinyt unohtaa niin taitaa itää. Ehkä yksi itu tuossa puskee pinnalle nyt jo niistä monesta jotka hautasin. Saisipa muutakin kuin kasveja monistettua ihan vain maahan hautaamalla.

Lisäksi lakritsikasvi, jonka sain pari vuotta sitten veljeltä synttäriksi, innostui viimein kasvamaan. Pussissa oli jos jokunen siemen, ja eri lähteiden mukaan lakun siemen on kovakuorinen eikä helpolla lähde itämään ellei rapsuttele kuorta hieman hajalle ja/tai kylmäkäsittele. Aiemmat ahkeran panostuksen yritykset epäonnistuivat, nyt liotin muutamaa viimeistä jääkaappiin unohtunutta vedessä ehkä viikon kun unohtuivat sinne, ja näkyipä purkin pohjalla juurta puskevia siemeniä. Survoin multaan ja nyt on sirkkalehtiä!

Täytynee kiirehtiä puuhaamaan blogiengineharrasteesta paljon parempi siten, että voi pursottaa viljelyinformaation yhteen tuuttiin häiritsemästä varsinaisia rakenteluviritelmiä joita varten alunperin aloin kirjoittaa. Niitäkin tuossa kyllä lojuu vino pino. Harrasteissa tuntuu olevan se ongelma, että yhdestä aina innostuu obsessoimaan hyvinkin pitkälle ja sitten näitä vaan kertyy. Nyt viime aikoina on kiinnostanut maastopyöräily, kun ostin vanhojen hyvien aikojen muisteluksi kunnollisen pelin. Espoon keskuspuistosta on kotiin sen verran tietä, että pahimmat kurat ovat karisseet matkalle. Kevään edetessä loputkin jäät muuttunevat möhnämaaksi ja sitten saa poiketa aina huoltoaseman pihassa huuhtelemassa.