Onhan ne pienet muoviruukut ja Rootraineritkin periaatteessa ruukkuja, mutta laitoinpa jälkimmäisestä kaikki paitsi yhden rivin mehupurkkiruukkuihin joihin äskettäin koulin ensin kokeeksi muutaman ja sitten lukuisasti lisää. Korjasin myös timelapsekameran asentoa rutkasti, koska aiemmalla tavalla sijoitettuna alkoi käydä ahtaaksi. Alkaa kyllä maistua mullalta tämä kasvien kanssa puuhailu. Onneksi on taas uusi koodiprojektikin hiljalleen tulilla. Siitä myöhemmin.
Nyt viikonloppuna flunssassa oli sopivan leppoisaa mehupurkittaa loputkin melko isoiksi kasvaneet yksilöt, eli liki koko Rootrainer-solukon sisältö. Kasvattelen näitä useita, jotta voisi myöhemmin valikoida parhaat sitten kun kasvien terveyden erottaa. Toisaalta alkaahan se jo kaikista näkyä että elinvoimaa riittää. Kavereille kans. Nyt vain kaksi tainta jäi pois koska eivät olleet kasvaneet ensimmäisiltä lehdiltä eteenpäin ollenkaan.
Sekoitin kaikkien multaan jotakuinkin 20-25 % perliittiä kuten aluksi selitin. Hyväksi koettuja yksityiskohtia prosessista: ruukun pohjalle kahvisuodatin (ettei multa karkaa, koska nurkissa reiät) ja se kosteaksi sumupullolla niin pysyy muodossaan. Suodattimen verran aluksi multaa purkkiin isolla ruokalusikalla, koska suodattimen reunat eivät pysy noin vain aisoissa. Purkki noin puolilleen, samalla lusikalla keskelle syvempi kuoppa, ja kuoppaan syvälle juuripaakku. Reunoille multaa kunnes tiivis, ja päältä kastellen melko märäksi. Aiemmin arvioin että olisi helpompaa siirtää juuripaakku jos purkin yhden reunan leikkaisi auki, mutta eipä juuri.
Käänsin aluksi pahvilaatikon jossa raspikamera lojuu toisinpäin niin, että kansi johon kamera on kiinnitetty pääsee kauemmas kuvauskohteesta. Oli liian matalalla ja korkeussäätö oli hankalaa, joten hyödynsin dyykattua rautaa ja nyt on kamera pahvissa kierretangossa siipimuttereilla. Vain "väliaikainen" purkka, mutta toimii; piti 3d-printata joku vastaava mutten ole viitsinyt. Leikkasin aaltopahviin viillon siten, että puoliskoja saa taitettua, kuumaliimasin alapuoliskon kahteen mikkihiirimutteriin, ja yläpuoliskoa saa kallistettua kun kääntää yhden mutterisiiven sopivasti tukemaan. Tanko menee raspikameran pahvilaatikon läpi ja on tuettu prikoilla. Kuvat kertovat noin tuhat sanaa. Pöydällä odottaa muutama valosuodatin sitä että niille jaksaa värkätä servopyörittimen. Kiinnostaisi myös kuvat esim. infrapunasuodatettuna.
Vielä soraa mullan päälle ja valmista. Nyt on enää kolme pikkuruukkua (Cili Coronong) ja kolme Rootrainer-solua (Rocoto Montufar) alkuperäisissä mullissaan. Ainakin jälkimmäiset vaikuttavat kaikki elinvoimaisilta. Viikko sitten kun vaihdoin ensimmäiset chilit mehupurkkeihin niin kastelin ne samalla melko totaalisesti, eivätkä ne vieläkään näytä kuivumisen merkkejä. Kastelen alakautta ja harvemmin sitten kun tarve tulee. Parempi varmaan päästää melko kuivaksi tässä vaiheessa, kun noilla alkaa olla jo mittaa etteivät heti kuole kuivuudesta, ja juuret varmaan venyvät kuivemmassa etsimään kosteutta niinkuin hämärässä maanpäällinen varsi venähtää pidemmäksi valoa hakiessaan. Näissä on jo niin paljon multaa, että voi arpoa mullan kuivuuden ihan purkin painosta, etenkin kun nyt ovat omissa purkeissansa yksitellen niin yhden nostelu onnistuu. Usean lähteen perusteella chilit vieläpä tykkäävät todella kuivaksi päästämisestä, ja kerralla sopii kastella kunnolla. Lehtien sumuttelu usein olisi kuulemma silti hyväksi. Tässä kaapissa pitäisi erityisesti varoa tuota paljasta raspikameraa.
Kunhan aurinko alkaa paistella oikeasti, ja tilanpuutekin iskee jossain vaiheessa pienessä kaapissa, siirtelen näitä ikkunalaudalle. Kaikki kämpän ikkunat etelään päin eli paistetta riittää. Siinäkin pitää sitten miettiä miten noita sumuttelisi kastelematta tietokonetta joka on ikkunaa vasten.
Tässä timelapse-video joka alkoi noin kahdeksan viikkoa sitten, teinpä uuden videon kun on hyvä vaihe sille. Aluksi yövalo puuttui, ja toisinaan esiintyvä värikäs välkkyminen johtunee raspin ja wifi-tikun kirkkaista ledeistä. Jo aiemmassa 10 päivän timelapsessa näkyi tuo noiden liikehdintä; näin isompana erottuu ihan yhtä hauskasti.
Sitten muihin uutisiin. Aiemmin mainittu käsivarren mittainen valkosipulin alku katkesi hääräyksen keskellä ollessaan ja otti siitä nokkiinsa, mutta sainpa syyn kaivaa sen ylös hieman kuivuneesta mullasta ja tarkastella juuria. Laitoin samalla rutkasti uusia kynsiä samaan ruukkuun, koska miksipä ei. Annoin yhden kokonaisen sipulin lojua pöydällä kosteassa muovipussissa jonkin aikaa. Aika paksut juuret lähtee valkosipulin kynnestä suhteessa kynnen kokoon.
Elintila tuskin riittää juurien suhteen noille kaikille terveellisesti, mutta kai ne jotenkin kasvavat tuosta hauskan näköisiksi. Katsotaan.
1 kommentti
- cce 26.03.2017 22:58Taimet huojuvat todella hauskasti öisin!
Oma kommenttisi
Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.
Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.
Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.