Lokikirjasin kaksi kuukautta sitten ruusupavuista ja avokadoista, jotka ovat alusta asti mitattuna nyt kasvaneet viisi ja reilu kolme kuukautta. Tälleen noin tasan kahden kuukauden päästä on kiva pitää taas tilannekatsaus, että miten menee. Tai siis tajusin, että ei tuo papu ainakaan kuki tai kasva papua, eli sama sitten käsitellä tilannetta ennen kuin kokonaan kuolee pois. Parvekkeen lämpötila ei ole enää iltaisin oleskelumitoissa laseista huolimatta. Avokadojen kuitenkin pitäisi selvitä sisätiloissa talvellakin, ja tuossahan ne kasvavat toistaiseksi iloisesti. On näitä kukkia ja muuta ollut pöydällä useita vuosiakin muutama, muttei ole tullut kiinnitettyä huomiota oikeastaan ollenkaan. Hyvä tekosyy naputella jostakin sillä välin, kun pieni koodiprojekti etenee taustalla puolivalmiina.
Papu alkoi kasvaa melkein jokaiseen haarakohtaan pienenpieniä kukkasilmuja. Pari kunnollista kukkaa kasvoikin ruusupapuun muutaman senttimetrin mittaiseksi valon puolelle melkein kiinni ikkunaan, ja odotellessani niiden kasvua nätimmäksi valokuvaa varten ehtivätkin sitten huomaamatta paahtua ja kuolla pois. Jäljelle jäi erikoinen varsi, liekö vaikka pavun alku. Useimmat noista kukkien aluista ovat vielä kiinni mutta kuihtuneet ruskeiksi.
Lehtiä ainakin on enemmän kuin tarpeeksi. Kauhea siivoaminen sitten kun kuihtuvat. Revin myös toiseen nurkkaan jättämäni kaihtimien mekanismiin hyökänneen kasviparin pois kauan sitten ja laitoin ruukkuun olemaan. Ruukussa suunnilleen kuivui heti ja luulin katkoneeni varretkin, ja jätin sikseen. Tai en oikeastaan. Kastelin kumminkin ehkä viikko kuivahtamisesta, ja heräsivät henkiin. Kehitin magneeteista ja narusta kiipeämisalustan seinälle, jossa nyt kukoistavat edelleen, kunhan muistaa kastella. Naru pysyy ruuvinkannoissakin, kunhan sen kietoo ympärille silmukkaan. Aurinko on porottanut muutaman lehden korpuksi.
Papuköynnös kasvaa ahkerasti aurinkoa päin (mitä saa korjata käsin) ja lehdistä venähtää parhaiten ne, jotka saavat valoa; nurkassa varjommassa ovat pienempiä.
Ainakin avokadot menestyvät, eikä niihin tarvitsekaan sisäkäytössä odotella hedelmiä eli sen suhteen ei tarvitse pettyä. Syyskuun alussa noista kolmesta isoimman molemmat kaksi lehteä alkoivat jo olla pituudeltaan samaa mittaa kuin koko kasvin varsi, ja nyt ovat kasvaneet jo kolmanneslitran tölkin kokoluokkaan kolmannen ilmestyessä. Kaksi muuta puuta kukoistavat pidempinä. Pidemmissä on pienempiä lehtiä ja ihan eri tavalla. Ajallisesti keskimmäisessä riippuu viisi lehteä. Hitaimmin aloittanut on nyt venynyt pisimmäksi. Sen lehdistä pari ehti kärsiä auringonvalosta ikkunalla vaikka oli kaihtimetkin vain raollaan. Lähellä tyveä on outo nytkähdys rungossa ikäänkuin olisi yrittänyt haarautua.
Yhdessä kuvassa näkyy taustalla violetti Gynura aurantiaca, tai "purple passion plant", joka tuli aikoinaan lahjaksi kasvamaan. Samassa ruukussa on kolme, ja kun yksi näytti kasvavan pöydän laidan yli (tää on köynnöskasvi), katkaisin sen ja laitoin ylijäämän uuteen multaan itsekseen. Nyt jälkikäteen googlaillessa pelkkä satunnainen ylijäämämulta (ja vielä puutarha- eikä mikään kukkamulta) ei ehkä ole paras kasvualusta, mutta ei se ainakaan vielä ole kuollut näin pari vajaa kuukautta sinniteltyään.
Viherpeukalointi on ihan hauskaa, vaikka yksityiskohtia pitäisi vissiin selvittää jos aikoisi tehdä kunnolla. Multaakin on montaa tyyppiä, juurtumisen auttamiseksi pitäisi sotkea sekaan vaikka mitä, ja lannoitteiden kanssa pitäisi kai olla tarkkana. Sopii onneksi pikkutarkalle luonteelle. Elämän kasvun seuraaminen on jännintä. Viimeistään kesäksi pitää sitten keksiä työkavereilta chilejä vaikka parvekkeen lämpöön.
0 kommenttia
Oma kommenttisi
Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.
Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.
Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.