Tuntuu että ollut hiljaista niin todetaan nyt että tuli tehtyä loppukesästä yks projekti tuplana taas. Rakensin joskus ne kunnolliset kaiuttimet muinaisten tilalle. Sitten jossain välissä rakensin toisetkin kun tuli muka tarpeeseen mutta oikeesti nikkarointi vaan oli mukavaa. Toisessa välissä laitoin tuon toisen parin lainaksi vanhemmille kunnes nyt äsken nikkaroitiin veljen kanssa yksi pari varta vasten siihen käyttöön. Tuli hienot pintaviilutetut Aniversariot.
Itseltähän tähän ei mitään erityistä suunnittelutyötä tarvinnut, kun Audiopolin projekti on ns. helppo rakennussarja (pl. pintaviimeistely). Audiopoli on Otaniemessä vaikuttava yhdistys, jolla oli aikomus järkätä tuo nikkarointi jo viime vuonna (snickare on muuten ruotsiksi puuseppä), ja tiedotus ja jäsenilmot taisivat tapahtua jo 2019 lopulla minkä johdosta tulikin tuo 2019 joululahja aloitettua sillä lainaparilla (ja jollain kiinahifivahvistimella). Tuli pandemia eikä voinutkaan järkätä yhteisnikkarointeja, eli haettiin runko- ja elektroniikkaosat koteihin nököttämään noin vuosi sitten parin kaverin kanssa.
Noiden parin kaverin ja vanhempien luona tuolloin majailevan pikkuveljen kanssa nysvättiin se kaiutinrunkojen valmiiksi mittaan leikelty ja porattu MDF-puu suunnilleen kaiuttimen muotoisiksi esineiksi, kun projekti saatiin tuossa kesän tienoilla alkuun. Kiva tekosyy nähdä kivoja ihmisiä. Viime kerroilla yhteisprojekteissa ei vaan riittäneet liimapuristimet kun näitä touhusi kymmenet teekkarit samassa tilassa, joten liima autettiin kasaan ruuveilla, joiden kannat pakkeloitiin lopulta piiloon. Näitä varten ei viitsinyt ostaa erikseen pakkelia ja väsätä vielä yhtä työvaihetta, joten pantiin ihan liimapuristimilla muutamassa erässä pinoon kun se oli mahdollista.
Pöntöistä liimattiin ensin kyljet tunneliksi, sitten höylättiin pinnat yhteen tasoon, liimattiin päädyt eli etu- ja takakansi, ja taas hiottiin. Hiomakone on pop, mutta menee tuo käsinkin hyötyliikuntana. Pinnoissa ei saa olla yhtään epäjatkuvuuskohtia, tai pintakoristeeksi kaavailtu viiluarkki ei liimaudu kunnolla.
Pintamatskua pohdiskellessa voi kolvata kasaan jakosuotimet ja kätevästi testata ne olemassaolevalla kaiutinparilla. Ohjelappunen neuvoo summittaisen sommittelun vapaavalintaiselle puu- tai pahvipalalle, joka sopii bassoelementin reiästä sisälle. Erinomainen puulevy on Alkosta dyykatun tyhjän hifiviinirasian kansi sopivaan mittaan sahattuna.
Tänä vuonna uutuutena piuhojen päihin puristettavat abiko-liittimet. Geneerisellä liitinpuristimellahan nuo meni aika nätisti, mutta taisivat olla jotain halpismerkkiä kun kaiutinelementtien korvakkeisiin sopimista sai vähän neuvotella pihdeillä, mistä muutkin osallistuneet valittelivat.
Pintaviilu tuli haettua ihan IRL Hollolasta itselle ja kavereille, kun sattui tehdas olemaan likimain kesämökkiretken varrella pk-seudulta Kolille. Muistaakseni Audiopoli hommasi tuolta ihan määrissä näitä yhteistilauksena joskus. Ennen oli kunnollista. Etukäteistiedustelun perusteella mukaan tarttui pähkinäpuuta, kun sitä ainakin oli sopivan levyisenä tarjolla. Aniversario on aika syvä purnukka, eikä käsin tekemällä kannata alkaa jatkamaan viilua useammasta siivusta jos on vaihtoehto ettei tarvii.
Pinta nikkaroitiin samalla lailla kuin viimeksi, eli sieltä tuolla ylempänä linkatusta 2009 dokumentaatiosta näkee kertomuksen yksityiskohdat. Menetelmänä on puuliimaa ohuesti molempiin pintoihin ja hetken kuivuttuaan perinnemallisella silitysraudalla kiinni.
Tööttäimien ja refleksiputken kohdille veistettiin suurpiirteiset kolot ja dremelöitiin tarkoiksi. Diskanttitöötti upotetaan koloon, jonka reunoista paistaa valkea MDF, jotenka ne reunat maalattiin tööttäimen reunan värisellä tussilla ettei täydellisyyden illuusio rakoilisi. Tai voi olla että tehtiin tää vasta lakkaamisen jälkeen, kun sitä lakkaa vähän valuu tuonne koloon joka on muuten jyrsitty niin naftiksi.
Alunperin kohdekäyttöön lainattu kaiutinpönttöpari oli lakattu kivan punaruskeaksi sävytetyllä puolihimmeällä Kiva-kalustelakalla, ja samalla mentiin tässä. Sävyä ei löytynyt hyvästä tallesta mutta silmämääräisesti otettiin tuommoinen "3449", ja näähän näyttävät pikseliruudulla ihan miltä sattuu vrt. omilla silmillä jossain valaistuksessa.
Sävyero värittömään alkoi korostua kun sävytettyjä lakkakerroksia laitettiin lisää. Kuva koepalikasta on hukassa, mutta värikästä taisi tulla pari kerrosta ja kirkasta sen päälle vielä muutama. Vedettiin aika ohuita kerroksia ja lakkaa sai ohentaa vedellä kymmenisen prosenttia.
Ensimmäisen lakkakerroksen kanssa (tai sen vedellä kastelun joka tapahtuu sitä ennen jotta pinnan saa siistiksi) erottuu ne kohdat, joihin liima ei ole tarttunut kunnolla; vettä niellessään puu vähän turpoaa ja kohoaa mutkalle. Yhdestä kohdasta sitä joutui suostuttelemaan liimalla ja väkisin puristaen takaisin.
Viimeksi taisin roikuttaa näitä kuivumaan kylppärissä pyykinkuivaustelineestä. Tällä kertaa laitoin narulla keittiön kuivauskaapista yöksi.
Viimeisen viilukerroksen kuivuttua elektroniikat ja kauhea tuppo vanua sisään, naparuuvit perälle ja elementit ruuveilla (diskantille tilaa lakkatipoilta ja silaukseksi tuo yllä mainittu tussitemppu) sekä loppusilauksena logot ja magee tyyppikyltti. Pinnassa olevat muutamat venymiskutistumishalkeamat eivät käytännössä erotu sitten kun nuo on sijoitettu kohdilleen.
Tässä etätyön aikakautena oon muuten leiponut kauheesti kaikkea ja pullaa, huomannut että pulla lihottaa, ja sit opetellut leipomaan itse tehtyyn hapanjuureen ruisleipää ja kun se oli liian helppoa ja terveellistä niin nyt alkaa jo onnistua omaan hapanjuureen tehty vehnäleipäkin. Ohjeita internetin ihmemaa pullollaan, siitä vaan iteroimaan. Kantsii syöttää tuotokset kavereille sillä yrittämällä ja erehtymällä tätä tulee paljon.
0 kommenttia
Oma kommenttisi
Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.
Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.
Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.