soodan sivut

arkisto

214 kirjotelmaa.

avainsanat

Sadekuuropäivä inspiroi viimein dokumentoimaan sadetta pitävästä implementaatiosta. Omakotitalon terassin katteen uusiminen on helppoa, joskin työlästä. Puusta värkättyä paikoilleen naulattua runkoa ei noin vaan heivaa pois yläilmoista vaikka matalammalla asennus olisi helpompaa. Kuukausi sitten aloitettu (ja sittemmin päättynyt) kesäloma käynnistyi kevyellä päivän mittaisella nikkaroinnilla vanhempien pihassa.

Valokatteeksi kutsutaan vaikkapa terassin päällä olevaa sateelta suojaavaa ja valoa (muttei mielellään UV-valoa) läpi päästävää rakennetta, eli käytännössä muovi- tai lasilevyä. Näitä levyjä sitten saakin montaa erilaista mallia. Tarinan taustaksi kerrottakoon, että ennen kattopuuhaa taloyhtiössä maalattiin ulkoseinät uudelleen. Maalauksen yhteydessä terassin kate piti saada pois tieltä; vanha trapetsimallinen muovilevy oli niin kehnossa kunnossa, että se päätettiin vain tuhota pois. Uutta siistimpää tilalle. Onhan talolla jo ikää.

Projekti alkoi kohtuullisella jahkailulla ja sen pähkäilyllä, että minkälaista katetta tuohon nyt asennettaisiin. Jotkut terassikatot ja seinät tehdään lasilevystä; lasi ainakin kestää mutta on myös huikean kallista ja lienee hankalaa saumata ja ylipäätään kiinnittää tiiviisti. Lähialueen rautakauppojen tarjonnassa on pääasiassa seuraavaa valmistavan teollisuuden muovi-ihmettä:

Alkuperäinen kate oli jotain trapetsilevyä ja varmaan halpaa; millimetrin paksuista ja jotakuinkin metrin levyistä uritettua levyä, joka asennetaan lomittain ja kiinnitetään läpiruuveilla katon runkorakenteisiin eli käytännössä säännöllisin välein asennettuihin poikkipuihin. (Ruuveja saa juuri tähän tarkoitukseen sopivina: trapetsikateruuvin kärki poraa muoviin hieman itse ruuvia suuremman reiän siten, että lämpölaajenemiselle jää varaa.) Pinta ainakin himmeni vuosien saatossa naarmuista ja sammalkasvusta ja ties mistä, ja lomittain olevien levyjen saumakohtiin kertyi puiden lehtiä ja neulasia; talo kun on ihan metsän reunassa. Levyjä saa myös kahdesta eri materiaalista: PVC on halvempaa ja PC (polykarbonaatti) kestävämpää.

Erilaisten edullisempien vaihtoehtojen jälkeen puuhassa päädyttiin Icopalin Fastlock Uni -katteeseen, joka asennetaan perinteisemmistä leveistä trapetsi- tai omega-mallisista levyistä poiketen ilman läpiruuveja kynsikiinnikkeisiin, jotka naulataan tai ruuvataan ensin runkorakenteen puisiin ruoteisiin. Siinä missä trapetsilevyn leveys on noin metri, Icopalin tuote on vain 20-senttistä. Näitä kaistaleita asennettiin pituussuunnassa viiden metrin leveydelle.

Katon alkuperäinen ruodejako eli poikkipuiden välimatkat ei mennytkään speksihin; Icopal suositteli tiiviimpää, kun rapiat yli 60 senttimetriä ei muka välttämättä kestä suurta lumikuormaa eikä mene takuuseen jos jotain sattuu. Kaikenlaista olisi opittavaa jos talonikkariksi ryhtyisi. Ruodeväli sitten puolitettiinkin aluksi naulaamalla kattorakenteisiin lisää puita. Lainatikkaista oli rutkasti apua kun taloyhtiöllä ei ollut kunnollisia. Apulaisella oli kurjat kotitaloustikkaat ja kunnon tikkaiden nimi oli Little Giant 15145EN, suosittelen. Menee kasaan ja zoomaa kätevästi ja taittuu A-mallista pitkäksi nojamalliseksi ja taittumiskohdan lukkokahvaan saa vaikka ruuvipurkin roikkumaan.

Jotakuinkin 30 sentin välein olevista puista pelättiin alunperin, että olisivat niin tiheässä että katto näyttäisi ahtaalta tai että valoa ei muka tulisi tarpeeksi läpi. Lisäpuuta ei saanut kuljetettua helposti reilun viiden metrin pätkissä, eli ne pantiin kaupassa poikki siten, että yhden pitkittäisen tukipuun kohdalle tuli saumakohtia. Katon mittahan on karkeasti viisi metriä leveyttä ja kolme ja vajaa puoli metriä pituutta. Fastlockia sai onneksi kolmen ja puolen metrin mitassa kaupasta, eikä sitä tarvinnut lähteä yksitellen pätkimään.

Fastlock-järjestelmän muovikaistaleissa on kummassakin laidassa pyöreä alta auki oleva ura. Valmistajan sivuilta löytyy tarkat havainnekuvat. Yhden ura menee koko kaistaleen pituudelta sisäkkäin toisen päälle "napsauttamalla" eli käytännössä erittäin lujaa nojaamalla tai paiskomalla. Saippuavedellä voi yrittää auttaa hommaa, mutta sen kanssa kädet vaan lipsuvat. Uran alapuoli napsahtaa ihan mukavasti kiinni muovisiin kynsiin, jotka ruuvattiin ruoteisiin kiinni tarkkaan sopiviin kohtiin.

Ensimmäinen muovikaistale kiinnitettiin koukkumuotoisilla metallinpalasilla ruoteiden päihin. Koukku menee uran yli ja pitää muovin paikallaan. Toiseen päähän pantiinkin jo muovisia kynsiä. Varmaan ne kynnet olisi tuohon reunaankin saanut kiinni. Ensimmäinen kynsirivi merkattiin tarkasti siten, että kynnet olisivat pitkittäissuunnassa kohdistettu tarkkaan, sillä niiden pitää täsmätä uraan keskenään melko tarkkaan millilleen. Seuraavia kynsiä varten toimituksessa tuli mukana avuksi metallinen kalikka, jolla sai mitattua kahden kynnen välisen etäisyyden iteratiivisesti seuraavaa varten.

Kiinnityskynnet voi naputella nauloilla tai surrutella ruuveilla. Paketin mukana tuli ruuveja torx-kannoilla. Kuten aina, nytkin sai taas todeta että torx on paras juttu. Pehmeää puuta varten porakoneen momenttisäätö on varmaan hyvä konffata aika alhaiseksi vaikka ruuvi onkin pitkä. Muovinen kannatinkin kestää vain jonkin verran puristusvoimaa. Muovikaistaleisiin tehtiin katon yläpäähän reikiä kynsien kohdille siksi, että ohje ohjeisti ruuvaamaan kaistaleet ylimpään ruoteeseen, jos katon kulma olisi jyrkempi kuin jotain asteita, kuten tässä oli. Eipähän valu.

Kun hommassa pääsi vauhtiin, niin yksinkertainen asennus meni kahdestaan yllättävän helposti liukuhihnapuuhana, vaikka aikaa vierähtikin päivän verran ruoka- ja suunnittelutaukoineen mukaanlukien lisäruoteiden naulaaminen. Jos olisi kehdannut toikkaroida katolla ruoteiden päällä, niin puuha olisi ollut nopeampaa. Tikkaiden siirtely on hitaampaa mutta toisaalta turvallisempaa. Kahdesta kohdasta sai kurotettua aina yhden muovin kiinnityskynnet paikoilleen. Kynsiä asennettiin vain yhdelle kerrallaan paitsi kokeilun vuoksi alussa, sillä huomattiin, että ylimääräinen rivi olisi könyämisen tiellä ja kovan muovin terävä nurkka iholla ei ole terveellistä. Vuorottelu kynsien ruuvailun ja muovisuikaleen rutistelemisen välillä oli ihan ok.

Urien "napsauttaminen" toisiinsa tapahtui tosiaan pikemminkin mäiskimällä tai päälle nojaamalla, kumpi sattui tikkaiden sijainnista olemaan sopivampaa. Kunkin muovikaistaleen poikkileikkaus on sellainen, että sadevesi ja muu katolle kertyvä aines ajautuu koholla olevien urien kyljessä oleviin toisiin uriin ja valuu pois. Vaikka urat olivatkin tiukkoja, millimetrin paksu polykarbonaattilevy on etenkin tälläisessä mitassa kovin lötköä tavaraa. Katetta voi asentaa vaikka kaarevaksi pinnaksi ja kiinnityskynsien kanssa ei oikeasti olekaan niin millintarkkaa, sillä levy joustaa.

Viimeisten kaistaleiden asennus oli vähän hazardi temppu, sillä tikkaat piti viedä tasaisen terassilattian ulkopuolelle puutarhan pehmeään maahan. Onneksi terassin seinässä oli puinen ristikko, josta sai vähän tukea. Kikkailemalla saatiin viimeinenkin levy kiinni ja reunakoukut naputeltua. Koko katon leveys meni sopivasti tasan muovikaistaleiden koon kanssa ruoteiden päästä päähän.

Aika näyttää, oliko hyvä valinta. Trapetsimallista kattoa ei ole tullut itse asennettua eli puuhaamisen hankaluutta ei voi vertailla, mutta metrin mittaisen kaistaleen toiseen päähän kurottaminen olisi varmasti ollut haastavampaa etenkin, kun ruuviväännintä eli akkuporaa olisi pitänyt pitää vielä jotenkin suunnilleen suorassa. Katolla voisi toki kävelläkin kunhan asettaa sen päälle massaa jakavan levyn, jota olisi saanut liikutella aina sinne missä itse konttaa.

Asennuksen jälkeen jäätiin vielä ihmettelemään pihan elämää. Hämärän ja viileän tullen kaiken maailman muumit kömpivät laakson pintaan. Pihalla olevassa vesialtaassa elää useampi sammakko.

Ennen terdekalusteiden tuomista takaisin lattiakin sai käsittelyn jollain sävytetyllä säätä ja kävelyä kestävällä öljyllä. Tässä puuhassa ei allekirjoittanutta tarvinnut enää apuun.

1 kommentti

Oma kommenttisi

Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.

Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.

Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.

Nimimerkki:

Spammibottiesto: Mikä on kahden ja yhden erotus? (vastaus numeroina)