Blogissa hiljaisempaa? Ei hätää! Kaikenlaista puuhaa kertynyt taas tolkuttomasti eikä yhtään tiettyä saa kunnolla eteenpäin, äh. Terävillä taltoilla veistelyä ja harjoittelua ja yleistä elämistäkin on täytynyt harrastaa. Chilit onneksi kehittyvät itsekseen kuha jaksaa kastella. Tässä yksi kuva. Lajikkeitahan kasvaa seitsemän ja jokaista jotakuinkin kaksi kappaletta. Monia on maisteltu jo viikkoja sitten.
Kuvan 30 senttimetrin viivottimesta ja parvekkeen lattialankuista sopii ammentaa jotain mittakaavaa. Viivotinta lähinnä olevista punaisista möllyköistä vastapäivään laskettuna sisältö on seuraavaa. Näistä osa jo on alkanut pehmetä, kun en kykene kuluttamaan mokomia tappopaprikoita ihan täysillä. Sattuu sisään ja ulos mennessä, ruokaan sekoitettunakin. Tässä täytyy tietää etten ole popsinut chiliruokaa mitenkään erityisen säännöllisesti koskaan (paitsi viikottain on pakko käydä lounastamassa NBC:n tuliset currykanat).
- Neljä punaista möllykkää: Rocoto Montufar. Kasvi on pieni, useita muutaman millin paksuisia haaroja kolmen litran ruukussa parvekkeella. Sopisi amppeliin kun on niin löllö, ja tarvitsee tukea. Pallukoilla on hedelmälihansa ansiosta massaa kuin pienillä perunoilla. Maku on paprika johon on lisätty tulisuutta, ei mitenkään erityisen kiinnostava.
- Kaksi seuraavaa: sama lajike, kasvi kuuden litran ruukussa joka päätyi parvekkeelle paljon aiemmin. Rungon paksuus pikkusormen luokkaa ja muutenkin aiempaa suurempi ja jämäkämpi. Yksi pitkä oksa uhkaa kaatua tukikepinkin alla näiden massiivisten hedelmien painosta.
- Kolme pientä oranssinkeltaista ja yksi pitkulaisempi: Bonda ma Jacques. Pitkulaisempi on myöhemmin kukkineesta. Varhaisemman uudemmat hedelmät eivät ole enää noin pieniä tynkiä. Maun puolesta lempparini, oikein hedelmäinen (ja simotulinen). Molemmat kasvavat parvekkeella kolmen litran ruukuissa vajaan metrin pituisina. Vartta on juuressa pikkusormen paksuuden verran eikä tukea tarvitse.
- Oikean reunan jo ruskea ruttupallo: Cili Coronong. Ruskeus vihjaa ylikypsyydestä. Maun puolesta kakkossijallani. Tämäkin on tottumattomalle tuskaa ja hikeä aiheuttava. Hyvää. Kasvi on ikkunalla ja vastaava harvalehtinen minipuu kuin parvekkeen chinenset.
- Keskellä: jälleen Cili Coronong, tuosta sadan watin loisteputkivalon alla kasvaneesta kokeiluyksilöstä. Se on vain kolmisenkymmentä senttiä korkea paria ekstraoksaa lukuunottamatta ja paljon leveämpi, tuuheampi ja pienilehtisempi pensas. Ehkäpä se saa sopivasti valoa ja muut eteläauringosta huolimatta eivät. Hedelmissä ei niinkään eroa toiseen kasviin paitsi että niitä on harvemmassa.
- Ylälaidan vihreä pötkäle: Aji Norteno. Reilun metrin pitkä, hyvin tuuhea lähinnä ylöspäin kasvava pensas. Paksumpi varsi kuin muilla Baccatumeilla. Yhtäkään punaista ei vielä löytynyt, niin nappasin tämän vähän punertuvan malliksi, kun noita kuitenkin rutkasti puskassa riittää. Painava mehevä hedelmä.
- Oranssi kolmikko: Sugar Rush. Aika makea jos maun älyää erottaa. Perin erikoista, että ensiksi kukkinut ja hedelmiin asti päästäneeni kasvi teki punaisia hedelmiä. Nämä ovat jo ylikypsiä koska muhjuinen pinta. Kasvi ikkunalaudalla kuuden litran mullassa, mallia tuuhea ja hento. Toinen kolmen litran mullassa, teki hedelmiä aikaisin ja lopetti vihreän kasvunsa melko lailla siihen.
- Keltaiset pitkulat: Lemon Drop. Nimi tulee ulkonäöstä, ja maustakin pitäisi kai erottaa jotain sitruunankaltaista. Ehkä näihin muihin verrattuna joo. Kaksi ylösalaisin olevaa ovat parvekkeen pensaasta, muut ikkunalaudalta. Kumpikin kasvi jotakuinkin samanlainen, leveä ja korkea pensas johon sai kasvuvaiheessa olla solmimassa tukinaruja viikottain.
Black Naga on oikukas. Sekä kolmen että kuuden litran ruukuissa kasvavat kaverit venyvät ihan hujopeiksi ja kukkivat aika niukasti. Isommassa on jopa yksi pieni hedelmä joka ei ole vielä saanut väriä. Lehdillä on kyllä kokoa. Tarttis ehkä erilaista lannoitusta.
Lisääkin kypsää hedelmää on muutamia ja vihreitä useita kymmeniä kypsymässä. Saa nähdä mitä syksyn pimeä viileys aiheuttaa. En vielä kehdannut poimia kaikkia kypsiä pois, kun täytyy miettiä säilömistä. Monesti nappaan pöydältä tai suoraan kasvista puolikkaan aamiaisjugurtin sekaan, kun jugurtti laimentaa poltetta. Näistä voisi osan paiskata pakkaseen. Ehkä kaavin siemenet talteen ensin lisäkasvatusta varten. Moni arki-ilta on mennyt säilöntävaihtoehtoja tutkiskellessa, sillä internetin chilitietokaivo on pohjaton jos vaan jaksaa kaivaa.
Kaiken kaikkiaan namimpaa kuin kaupan tavallinen suippo chili josta ei yleensä edes mainita lajiketta, ja DIY-puuhastelu on joka tapauksessa rentouttavaa. Alan kyllä kypsyä kasteluun hiljalleen. Letkuautomaatiota ei vaan viitsi kotioloihin rakentaa. Olispa omakotitalo ja piha ja kasvihuone. Mulla tuppaa joka harrastuskokeilu paisumaan ainakin opiskelemisen osalta.
1 kommentti
- Chilifan 09.10.2017 00:13Tuli sitä Lemon Droppia silloin taannoin maistettua ja siinä on kyllä miellyttävän hedelmäinen maku, en olisi aiemmin tiennyt, että noin paljon eri makuja on chilin nimikkeen alla. Kaikkea sitä oppii ja kokee! Hyvä, kun teet kasvien hoidonkin noin antaumuksella.
Oma kommenttisi
Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.
Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.
Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.