Huolestuin (sekä kyllästyin) viimeisten ekoissa ruukuissa hengaavien chilien hitauteen ja siirsin nekin mehupurkkeihin siinä toivossa että uudessa mullassa olisi vaikka lisää ravinteita tai juuritilaa josta innostuisi. Vähän muita heikommat juuret noilla näytti olevan, mutta katsotaan tokenevatko. Muiden osalta tuolla vaatekaapissa ruuhkassa tuoksuu jo vahvasti jonkinlaiselta chililehdeltä, etenkin lehtiä koskettaessa. Täytyisi hiljalleen saada kasveja aurinkoon ja ainakin nyt päästä varjostamasta toisiaan. Kokosin myös kunnollisen kirjanpidon kaikista, koska kivahan näitä on seurata ja unohdan kaiken ilman muistiinpanoja. Laskujeni mukaan pienimpien kylvämisestä on 88 päivää. Ensikoulinnasta 54 ja 74. Aiemmin lasketuista 37 yksilöstä sekä yhdestä Aji Cristalista on hengissä 33, joista 29 tämän katon alla ja neljällä uusi koti.
Alkaa olla vuosi jo niin pitkällä, että sadon tavoittelemiseksi kannattaa vähän katsoa miten näitä hoitaa. Lajeja on kolmea ja lajikkeita seitsemän, jotenka valoa, lämpöä, veden määrää, lannoitetta, pH:ta ja kaikkea voisi varmaan hienosäätää yksilöllisesti hifistelyhimon funktiona vähän tai paljon. Tuholaisiinkin tulisi jo hiljalleen varautua. Chilifoorumia ja kokeneempien puuhia katsellessa joillakin on tässä vaiheessa kukkiakin. Minulla ei. Muutamien lehtihangoista kasvaa kuitenkin jo varkaitakin eli sivuversoja, joita jotkut nyppivät pois ja toiset eivät - ilmeisesti ovat riesaksi lähinnä tietynlaisissa tomaateissa. Lehtiä alkaa olla sen verran rutkasti, että ehkä jokin aktiivinen ilmanvaihto niiden sekaan vaikka vanhalla tietokonekotelotuulettimilla (joita dyykkivarastoissa riittää) voisi olla poikaa. Kyllähän ilma sinänsä tuossa kaapissa vaihtuu raollaan ollessaankin, kun lamppu lämmittää ilmaa ja lämmin ilma nousee ylöspäin ja niin edelleen.
Kolmen Cili Coronongin pikkupurkit (ne 5x5x6 cm muoviruukut) olivat melko täynnä juurta, mikä ei sinänsä yllätä. Toisaalta kolmen Rootrainerissa oleskelevan Rocoto Montufarin juuritila oli kovin väljänä. Silti kasvit hengissä mutta kasvu seisahtuneena, tiedä häntä mikä vaivaa kun etenkin Montufareista yksi ihan vastaavissa olosuhteissa oleva kasvoi rutkasti nopeammin ja nämä jotenkin jämähtivät. Seurataan tilannetta - koulin mehupurkkeihin muiden kaltaisesti ja järjestelin ne lamppukaapin keskivaiheille missä valoa lienee eniten.
Aiemmin otetusta kuvasta kymmenen päivän takaa näkyy millaisia nämä pienokaiset olivat silloin. Ei mitään merkittävää kasvua. Nytpä on ainakin multaa.
Kännykamera arpoo valkotasapainon miten sattuu, eikä viitsi korjata. Kasvua odotellessa voi suorittaa katsauksen muiden tilanteeseen.
Ruukkusoraa on kaikkien isommaksi kasvaneiden pinnalla. Ehkäisee kai haihtumista, hometta, ja ötököitä. Ei maksa paljoa eli käytetään vaan. Joihinkin muihin kasveihin kuin chiliin laitoin myös sillä tuloksella, että kun pintamultaa ei näe, niin yhtään pienemmän kasvin vesitarve on hyvinkin hankalaa arvioida. Olispa kaikki säiliöruukuissa ja/tai olisipa kastelukannussa mitta-asteikko. Vaikka eipä harrastekoristekasveilla kovin tarkkaa voi olla; lehtien ryhdistäkin näkee vedentarpeen, mutta vasta kun on kunnolla jano.
Lannoitetta (Puutarhan kesä) on mennyt jotakuinkin 0.5 ml/l. Ehkäpä sitä voisi hiljalleen nostaa kun alkaa olla kasveilla mittaa ja osa lehdistä kellertää limevihreänä. Lannoitepöntössä sanotaan että huonekasveille 0.5 tl/2 l = 1.25 ml/l joka kastelun yhteydessä. Chiliyhdistys speksaa tarkemmin ajan mukaan. Tarvitsen myös hiljalleen isomman kastelukannun kuin tuo litran mittainen.
Muutamissa on erikoisia reikiä lehdissä siellä täällä. Tuskin ainakaan mikään paha tauti koska niin harvassa, ja jostain lueskelin että voi olla lannoitteen "polttamia" vaurioitakin, tai ihan omasta sohimisesta johtuvia haavoja jotka lehden kasvaessa erottuvat paremmin. Reikien reunat näyttävät jotenkin kuivahtaneilta. Yksi reikä on lehden reunassa, kuten kuvassa seuraa. Kaikilla on kuitenkin hyvät muut lehdet ja tukeva ja terveen näköinen varsi. Istutin nuo sirkkalehtivaiheessa melko syvälle ja taas mehuihin kouliessa aavistuksen syvemmälle.
Chileistä neljä ovat saaneet nauttia auringonvalosta ikkunalaudoilla jo hyvän aikaa kokeilun vuoksi. Nyt ikkunoilla on seitsemän kun siirsin siihen lisää noiden nuorten alta, koska aiemmat lajikkeiden edustajat eivät ole olleet vastaavasta toimenpiteestä moksiskaan. Parashan olisi siirtää kaikki tuohon ja värkätä niille keinovalo auringon lisäksi hämärämpiä päiviä varten, mutten ole saanut aikaiseksi. Näyttävät kasvavan tosi hyvin, vaikka lujempaakin voisi varmasti mennä. Lämpöäkin voisi olla enemmän kuin 22-24 asteen huoneenlämpö. Ikkunalaudalla olleet voivat pääosin hyvin, mutteivät mitenkään merkittävästi muita paremmin (ovat Aji Nortenoa ja Sugar Rushia jotka kasvavat muutenkin vauhdilla). Kaapissa on 21 kasvia. Kaapin hyllyllä kokoa noin 71 ja 57 cm ja valaistuksena edelleen se sadaksi watiksi arvattu kirkasvalolamppu.
Kolmen Aji Nortenon yhteispuskakokeilu on muita lyhyempi ja kaikin puolin pienempi, paitsi tietty lehtien suhteellisessa määrässä. Tajusin vasta nyt että sitähän varmaan kannattaisi lannoittaa jotakuinkin kolme kertaa muita enemmän? Toisaalta sama juuritila niillä silti on eli ei ehkä ihan kolminkertaisesti, mutta kuitenkin.
Muutamassa suurimmassa kasvissa, jotka noita aikaisia Aji Nortenoita sekä Sugar Rusheja ovat, on jotain merkillisiä nystyröitä. Saattaapi olla ödeemaa eli jotain turvotusta vedestä; täytyykin kastella niukemmin. Usein kai ödeemaan liittyy lannoitteenkin kiteytyminen lehtien alapinnoille. Nämä möykyt ovat yläpinnoilla, mutta niinkin kai joillain lajikkeilla menee.
Kylvö- ja taimimulta isommassa ruukussa ei selvästi ole hyväksi kolmen yksilön näytemäärällä. Jokainen kolmesta sellaisesta on melko pieni, ja varsinkin yksi kellertää voimakkaasti ja on kovin painava eli vetinen mullasta ja juo siis niukasti. Ehkä sattumaa, ehkä jotain multaan liittyvää. En vauhti päällä tajunnut kokeilla sitä kukkamultaakin jota tuossa on pieni vajaa säkki, mutta olkoot.
Hyvin monissa, ellei peräti kaikissa, pilkisti juuret tuolta mehupurkkien nurkkareijistä (osa kahvisuodattimen ohi, osa vissiin sen lävitse) jo ainakin viikko-pari sitten. Äkkiä ne kasvavat. Jos ruukku olisi läpinäkyvä, niin voisi seurata paremmin, mutta toisaalta juurille ja mullalle ei lukemani mukaan kannata antaa valoa, koska mätänee, kasvaa levää, ja kaikenlaista. Toki ruukusta voisi tehdä kaksikerroksisen uteliaisuuden tarpeisiin.
Eri lajit on erottanut jo pitkään selvästi. Pubescensilla on pehmeät karvaiset pörrölehdet, aika harvassa ja erilaisen muotoisia; baccatumit ovat törkeän pitkiä ja lehdetkin valtavia mutta harvassa; chinenset ovat erittäin tuuheita (paitsi nämä vasta purkitetut Coronongit) ja matalampia sekä nappaavat vissiin valosta tumman violetinruskeaa väriä (antosyaaniksi ilmeisesti kutsuttu) varteen ja lehtien pääsuoniin, sekä Coronong-pienokaisten lehdetkin tummenevat. Joskus se on kai oire ravinnevajauksesta, mutta tuskin ne noin voimakkaasti eroaisivat tarpeeltaan muista eli lienee osaltaan lajikkeen ominaisuuskin. On silti aika kasvattaa lannoituksen määrää. Chinset ovat joka tapauksessa lemppareitani näistä jo nyt jostain syystä. Hienoja, ja kupruilevat ja ryppyilevät lehtiruotien välissä mikä on myös lajille tyypillistä.
Joskus kasvit lerputtavat lehtiään mutta yleensä kai vaan menossa nukkumaan. isot lehdet painuvat alaspäin runkoa vasten ja ylimmät toiseen suuntaan suppuun. Tätä on viihtyisää seurata timelapsevideoista. Laitoin kuvaavan raspin ledien peitoksi mustaa sähköteippiä, jotta saisin videon värikkään välkkymisen aisoihin, kun yövaloledi ei ole merkittävästi niitä kirkkaampi vaikka onkin suoraan kasveja päin.
Ne seitsemän kasvia ikkunalaudoilla ja neljä muualle vietynä auttoivat hieman kasvatuskaapin tilatilanteeseen. On noilla edelleen lehtiä toistensa päällä varjostamassa, muttei niin pahasti kuin ennen, ja oikeastihan kannattaisi ripustaa tuo toinenkin kirkasvalolamppu tuonne kun sitä ei enää aamuisin juurikaan tarvitse itsen herättämiseen. Kahden roikottaminen yhdestä vaatetangosta olisi vaan rutkasti hankalampaa, ja kuten jo sanoin niin varmaan lamput kannattaisi laittaa ikkunalaudan yläpuolelle ja siirtää kaikki ruukut siihen.
Tässä vielä elukoita sunnuntaiselta metsäretkeltä palkkioksi niille jotka jaksoivat lukea tänne asti. 500 millin (tällä 1.6x crop factorilla 800 mm) teleobjektiivi on mainio siivekkäiden valokuvaamiseen.
0 kommenttia
Oma kommenttisi
Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.
Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.
Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.