Aiempaa chilipäivitystä tehdessä sai havaita kaikkia ruukkuja tutkiskellessa, että onhan tässä vielä pariksi illaksi töitä, ja että parasta hoitaa aiemmin kuin myöhemmin. Sugar Rushia on ne kaksi pensasta, joista toinen on lähinnä pöytäkoriste ja toinen on ihan hyvän kokoinen kasvi. Koristeversio on punaiseksi muuttuvaa lajia ja isoksi kasvanut jää oranssiksi. Sitten on vielä se yksi miniversio jota ei lasketa pensaaksi, ei ole vielä sen se ainut hedelmä muuttanut väriä kokonaan. Oranssinvärinen sen sijaan on täynnä ylikypsää ja makeaa. Keräsin ikkunalaudalta kolmesta lajikkeesta liki kaikki värinsä muuttaneet pois, joita olikin valtaosa. Ja kirkkaassa valossa oleva testi kukkii taas.
Baccatumit ovat tosiaan pudotelleet kukkiansa oikein urakalla suhteessa jäljelle jääneisiin podeihin. Kuten aiemminkin, pilkoin näitä käteviksi suikaleiksi (nitriiliset kumihanskat kädessä!!), otin siemenet talteen ja jaoin annokset kahtia. Toisen osan pakastin ja toisen kuivatin. Pakasteet pakastuspusseissa ja kuivatut lasipurkeissa. Vielä ei ole puhtaana kaikille eri lajikkeille omia lasipurkkeja. Harkitsen myös josko noita jauhaisi vielä vai ei ja lastuiksi vai hienoksi jauheeksi. Eipä tiedä veisikö enää makua nyt kuivaamisen jälkeen (täytyy silti ottaa selvää - maustepippuria ja joitain yrttejäkään ei kannata jauhaa kuin vasta käyttäessä), ja mahtuisi paremmin säilöön kunhan hankkisi käteviä pieniä maustepurkkeja.
Uniikki valokaappiyksilö voi paksusti. Otin ikkunalla kasvavan Cili Coronongin paremmin näkyville poseeraamaan verrokiksi. Sen kaksi päähaaraa ovat pystympään kasvamisen auttamiseksi kytketty toisiinsa sidontalangalla, joka erottuu kuvasta jos tarkasti katsoo. Kunnolla valoa saanut on tuuhea ja matala, satunnaista auringonvaloa saanut on pitkä eikä oikein tiedä mihin suuntaan kasvaisi. Väittäisin, että ero johtuu valon määrästä eikä vaikka siementen eroista. Tuo kirkasmielinen on saanut viime aikoina taas alkukesän väkevöistä lannoitevettä, ja kukkii nyt ärhäkämmin kuin aiemmin. Muutama uusi podikin on jo täysikasvuisessa mitassa ja kukkanuppuja on kymmeniä. Taivuttelin oksia kätevällä muovipäällysteisellä rautalangalla jotta oksien keskinäinen korkeus pysyisi aisoissa. Lankaa vaikka kynän ympärille kierteelle ja siitä pujottelemaan oksalle. Kun vieteriä kääntää varovasti, niin nuori pehmeä oksa seuraa sen sisällä mukana.
Lehdet lerputtavat näissä valokuvissa, mikä ei suinkaan johdu siitä, että omistaja hoitaisi huonosti. On ilta ja hämärää ja ovat menossa nukkumaan. Kasvuvalo on itseasiassa päällä vielä pari tuntia, mutta kasvi on omaksunut vuorokausirytmin. Ruukut ovat samanlaisia; molempien halkaisija ylälaidasta on 18 cm. Multaa menee kai kolmisen litraa.
Coronong olisi tämän perusteella oikein hieno bonsaipuu kunhan hemmottelee muotoilukasvun alkaessa valolla. Ehkä teen tuosta kurjemmasta yksilöstä kokeen. Vähän ekstravaloa tyvelle, niin se ehkä innostuu kasvamaan uutta lehteä ja vartta siitä ennen kuin kunnolla katkoo.
Dokumentoin ikkunan Lemon Dropinkin nyt kun on vauhti päällä ja salamalaite kamerassa. Ensimmäisen kuvan kaikki keltaiset pitkulat ovat tästä pensaasta. Mittakaavaksi taas tämän ruukun halkaisija on 25 cm. Sidontalankaa on siellä sun täällä, sekä teippiviritelmäkin löytyy ennen kuin kätevästi katkottavaa lankaa oli ostettu. Mokoma rönsyilee niin, että tarvitsi kaksi metrin mittaista bambukeppiä tueksi jotka piti vielä tukea toisiinsa nojaamaan. Tämä on pikemminkin puu kuin pensas. Aji Norteno, myös lajia C. Baccatum, on paljon paksuvartisempi ja pysyy jotakuinkin pystyssä omin neuvoin. Tässä pensaasta ei edes erotu erityistä päärunkoa kuin noista puunkaltaisista C. Chinenseistä, sillä runko on ohut ja haarautuu pian kahdeksi samanlaiseksi. Sugar Rush (myös C. Baccatum) on sitten noiden kahden välimaastossa.
Kunhan parvekkeelta vielä kerää loput syötävät, niin voisi parsia kaikki isoruukkuiset pienemmiksi talvehtimaan ja siirtää näihin samanlaisiin kolmen litran ruukkuihin olemaan. Jokaista voisi pilkkoa korkeintaan puolimetriseksi. Lasitettu parveke toimii näin syksyn pilvipäivinä kivasti melkein jääkaappina, joten siellä elelevien keräilyssä ei ole ollut niin kova hoppu. Kypsyvätkin hitaammin, eivätkä vielä muutu ylikypsiksi ja ruttuisiksi. Parvekkeen kavereiden multaa pitänee toisaalta vahtia siltä varalta, että sieltä ilmestyy jotain yllätysvieraita, kun eivät ole neljän seinän sisässä eristyksissä luonnon monimuotoisuudelta. Melkein voisi harkita niiden pois heivaamista; multa on halpaa ja siemeniä on. Puutarhurointi on kyllä mainio harrastus, kun suunnilleen kaikki tarpeet saa rautakaupasta ja rautakauppa on lempikauppa.
0 kommenttia
Oma kommenttisi
Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.
Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.
Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.