Kiva iso pala nahkavuotaa jäi lojumaan viime nikkarointikerrasta ja tokihan sitä pitäisi käyttää johonkin, vaikkapa joululahjaan. Nuo kymmenet kilogrammat elektroniikkabonkkiakin pitäisi myös uudelleenkäyttää kaapeista erinäisiin projekteihin, mutta siitä joskus toiste. Googlailin asioita joita nahasta voisi tehdä, ja vastaan tuli ensimmäiseksi aikamoinen kokoelma erilaisia koruja ja muuta turhuuksia, jotka eivät ihan iskeneet. Askartelen mielellään funktionaalisia asioita koristeiden sijaan. Laukkujakin nahasta voisi kuulemma tehdä, mutta tuli vastaan yksinkertainen jakkara designspongesta josta irtosi inspiraatiota. Tuo ristiin punottu nahka näyttää ihan miellyttävältä. Unohdin että tein viimeksikin jakkaran. Seuraavaksi jotain muuta. Aikaisempikin oli sattumalta tuolta samalta saitilta.
Arvioin aluksi jakkaran suht sopivaksi korkeudeksi 40 cm kai säären pituudesta arvaamalla. Jalat voisivat olla 4-5 senttiä kanttiinsa neliöprofiililla, ja välissä olevat puut muuten samaa luokkaa mutta toiseen suuntaan puolet leveydestä. Harkitsin kaupassa pyöreääkin puuta mutta se olisi mennyt vähän liian villiksi. Kävin kotona aluksi läpi kaikenlaisia asioita työkalulaatikostosta ja muualta, ja neljän senttimetrin levyinen suorakulma vaikutti esteettisesti sopivalta nahkaliuskojen leveydelle. Katselin ympäriinsä erinäisiä muita istuimia, ja päätin kaistaleiden lukumääriksi 7 ja 11 lähinnä oman ahterin perusteella. Molemmat ovat muuten alkulukuja, ja näiden suhde on lähellä kivaa kultaista leikkausta joka on todettu kivan näköiseksi ihmisen mielestä. Millimetri tai muutama sopii jättää kaisteleiden väliin, jotta ne saa punottua. Kiinnitys nastoilla sisäpuolelle tuo kaistaleeseen lisää pituutta, kun se kiertää poikkipuun. Tämän perusteella mittoja, osa päätetty kaupan hyllyltä:
- Jalan poikkileikkaus 45x45 mm ja korkeus karkeasti 400 mm
- Poikkipuun poikkileikkaus 40x20 mm
- 11x7 kaistaletta: 11 lyhyempää, 7 pidempää; väliin vaikka 3 mm eli karkeasti 43 mm per kaistale
- Poikkipuut kaistaleiden määristä 11*43 = 473 mm ja 7*43 = 301 mm, molempia neljä
- Alempien poikkipuiden etäisyydeksi arvoin kultaisesta leikkauksesta 247 mm jalan yläpäästä
- Poikkipuut ovat jalkojen keskikohdassa ylhäältä katsoen; kaistaleet poikkipuiden pituiset plus vastapäisen poikkipuun kohdalle ja sen ympäri eli (45/2-20/2) + 20 + 40 + 20 + 40 per puoli; lisämitta yhteensä 265 mm. Tästä nahkalärpäkemitoiksi 738 ja 566 mm.
Matka alkaa Bauhausiin koska "helpon" bussimatkan päässä. Viimeksi oli urheilullinen olo ja tuli poljettua pyörällä, mutta nyt oli ensijäät maassa ja nastarenkaat vielä jossain kellarin piilossa. Tässäkin piti sahailla puupalikat arviolta sopivaan mittaan jo kaupassa, jotta sai kassiin ja bussilla kulkemaan. Oli muuten silti ihan hanurista. Matkaa virkisti se tyypillinen rautakauppailmiö, että rahaa kului ainakin kolminkertaisesti kun mukaan tarttui kaikenlaista kivaa työkalua.
Alkuperäisessä ohjeessa liitokset tehtiin ruuveilla erikoisen "pocket screw" -jigin kanssa. Itelle tuntematon menetelmä eikä kaupastakaan tuntunut löytyvän työkalua, niin puljasin 8 mm puutapeilla. Tuohon soveltuvia Kreg-merkkisiä porausohjureita löytyy kyllä muutamista satunnaisista suomalaisistakin nettikaupoista. Puutappien kanssakin voi tulla ongelmia, kun ei vaikka saa sahattua/hiottua päitä suoriksi (kunnon jiirisaha jostain seuraavaks), eikä reikiä poraa täysin suoraan pelkällä käsikäyttöisellä akkuporalla niin pari tappia pitää jättää pois eikä kehikosta saa lopulta täysin suoraa.
Tein muutamat ekstraa siltä varalta että jakkaroita väsäisi kaksi, enkä ollut aivan varma korkeudesta ja meinasin melkein tehdä toisesta matalamman. Lopulta kuitenkin nikkaroin vain yhden (eikä nahastakaan olisi oikeastaan riittänyt).
Pitäisi harrastella puun kanssa useammin niin harjaantuisi. Liimaamisen jälkeen tarkastellessa tuli huomattua, miten vinossa hökötys onkaan. Kepukoiden päädytkään eivät ole täysin suoria tai tasaisia, mutta jos ei tiedä millainen tästä piti tulla niin ei sitä huomaakaan. Puukolla muutamat liimatipat pois ja jotain kivaa öljyä pintaan, niin pääsee kuivumista odotellessa nahkan kimppuun. (Levitin öljyä useamman kerroksen puuvillatrasselilla.)
Nahkavuota oli vähän hassun muotoinen, mutta siitä sai oikein hyvin leikeltyä suoria kaistaleita. Tähän parempi olisi joku valmiiksi leikelty nauha, mutta tämä vuota oli projektin lähtökohta. Valitettavasti en ajatellut, että tämähän venyy ja paukkuu vaikka kuinka, ja päädyin nipsaisemaan jokaisen viitisen senttimetriä lyhyemmäksi, vaikken osannut sanoa ennen kaikkien liuskojen kiinnittämistä molemmista päistä, että miten tuo punottuna pysyy. Tälläinen nahkamateriaali on siis lähempänä kangasta kuin esim. nahkaista vyötä. Jos dyykkaisi jostain metrikaupalla vyötä niin sitäkin vois varmasti käyttää.
Jokainen liuska on kiinni kahdella verhoilunastalla molemmista päistä. Verhoilunastat ovat hienoja ja mainioita. Reunat ovat sisäänpäin taivutettuja ja teräviä, kiintoisaa. Silleen verhoilu kai pysyy parhaiten paikallaan. Ylijäämänahkaa laitoin jalkoihin tasoittamaan millin osien heittoa jalkojen pituuksissa ja vähentämään kolinaa ja muka vahinkoa parketille vaikkei pelkkä puu varmaan mitään aiheuta.
Jakkara tuli joululahjaksi vanhemmille. Kuulemma nätti ja totesin ainakin itse mukavaksi istua. Itse koen sormijatkoliitokset suht häiritseviksi kun jalan pinta yhtäkkiä muuttuu eri näköiseksi, ja tykkäisin enemmän aavistuksen tummasävytetystä pintakäsittelyöljystä, juurikin niinkuin siinä inspiraatiojakkarassa oli. Öljysin sekä puuta että nahkaa muutaman kerroksen, ja kyllä sekin jotain niukkaa sävyä toi. Jos nahka venähtää ajan kuluessa älyttömästi, niin alapuolelle voi kehittää vaikka puusta ja jostain kankaasta tukea mikäli haittaa istumista, poikkipuut kun eivät valahda samalla niin saattavat tuntua kurjalta reidessä. Jos taas kiristyy niin en tiiä, ei kai siitä ole moksiskaan. Mut tuskin se miksikään menee.
3 kommenttia
- jsbasic 07.01.2016 23:19Kivoja noi nimetyt kuvatiedostot. Dynaamisten sivujen aikakaudella niitä harvemmin tulee vastaan.
- tintti 11.01.2016 11:36Kaunein jakkara ikinä!
- ukkopekka 11.01.2016 20:24Juttua lukee kuin jännityskertomusta ja eri vaiheet on hauskasti kuvailtu ml. suunnittelu, ostosmatka ja itse rakentaminen. Puuosien sahaaminen tasamittaisiksi ja suorakulmaisiksi ilman jiirisahaa on tosiaan haasteellista kuin bosonin metsästys, mutta lopputulos on silti mainio. Nostan hattua pakkasesta huolimatta!
Oma kommenttisi
Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.
Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.
Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.