soodan sivut

arkisto

237 kirjotelmaa.

avainsanat

Valokuvauslaitteethan ovat täynnä sellaista haitekkiä, ettei välttämättä tarvitse edes olla insinööri ymmärtääkseen, että ne ovat mielettömän huikeita vehkeitä. Jos taas tekniikka kiinnostaa, niin mille tahansa kameran poikkileikkaukselle kuolaa vuolaasti sen kaiken kuvan toisensa perään tarkassa harmoniassa naksuvan nippelikombinaation ansiosta. Nyt vieläpä dippatöissä jatkuvasti digitaalisen kuvatekniikan, videostandardien ja ihan kameroiden mekaniikankin läheisyydessä useammankin hetken touhutessa sormia rupesi syyhyämään sen verran, että piti käydä hakemassa kaupasta digijärkkäri, vaikken varsinaisesti taiteesta juurikaan ymmärrä. Onhan tuota tullutkin harkittua läpällä jo vuosia.

Äidillä oli vastaava harrastus nuorempana, ja laitteistoa on tallellakin. Saapa nähdä, onko hyötyä noista Minoltan kasarikakkuloista nykyvehkeeseen.

Objektiivien kiinnitys noissa vanhoissa on omanlaisensa ja säätö aivan mekaaninen (vaikkakin ~automaattinen): moottorit kameran rungossa eikä linsseissä niinkuin canonilla nykyään. Kiinnityksessä on aukolle vipu ja tarkennukselle ruuvi.

Ebay näköjään tarjoaa adapteria minoltan (nyk. sony alpha) mountista canonin ef:ään, mutta tietyllä lailla erilaisten runkorakenteen ja laipan takia tuo sovitin tarvitsee lasinkin väliin jotta äärettömyyteen voisi tarkentaa, ja noilla hinnoilla linssin laatu tuskin on ihan huippua. Voishan sitä silti kokeilla hauskan yleisen säätämisen kannalta. Miinuspuolena se, etteivät kameran elektroniset säädöt fokukselle ja aukolle tietenkään mene läpi, ja niitä saakin sit veivata hiki hatussa käsin. Jos oikein viitsisi ryhtyä nypläämään, niin siihen väliinhän voisi väsätä vaikka pari moottoria itse, joo joo vissiin helppoa?

Sitten pitäiskin vaan räpsiä tuhannesti kuvia että oppisi jotain; teoriasta ei malta olla lukematta n. joka ilta, mutta kaikkeen diffraktiosta doffiin pitäis kehittää jonkunlainen perstuntuma. Kännykameralla (Nokia N9, "ihan ok") ei ole viitsinyt kun olenhan luonnostaan säätäjä ja tunkkaaja niin joka konffiin pitää löytyä joku nuppi jolla voi eksperimentoida. Mistään tajuamatta voi järkkäristä vaan vääntää aukon isoimmaksi ja heti tulee taiteellinen kuva koska syväterävyys. Myös gimppiä/darktablea tarttis kai sitten oppia käyttämään enemmän kuin luokkaa mspaint jotta raweista saisi kaiken irti; softa osaa vaikka mitä magiaa nykyään. Ja isommalla kennolla kohisee vähemmän jne. niin vois pelleillä töiden lisäksi kotona tuon asioiden kolmiulotteistuksen kanssa.

0 kommenttia

Oma kommenttisi

Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.

Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.

Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.

Nimimerkki:

Spammibottiesto: Mikä on kolmen ja seitsemän erotus? (vastaus numeroina)