soodan sivut

arkisto

229 kirjotelmaa.

avainsanat

Metrolaitteistoa kun uusitaan, ja Siemens asentaa ihan uudet systeemit (jotka osittain ovat jo käytössä, ja bugaavat ihan normaalisti, kiitos nykyajan ohjelmistojen liian vähäisen testaamisen), niin luonnollisesti vanhaa laitteistoa lähtee kierrätykseen. Metrovarikolta kuulemma saa vanhoja metrolaiturien näyttöjä, eli niitä isoja infopaneeleita jotka kertovat seuraavan metron saapumisajan. Hinta on naurettavat viisi euroa, tai kellosta vielä satanen, eli eiköhän haeta muutama. Eiköhän niihin omaa tekstiä jotenkin saa ja kellokin varmaan pyörii helposti.

Soitto varikolle ja varmistus että kyllähän niitä tosiaan löytyy ja voi hakea aamulla, kierrätyskeskusesta ilmainen peräkärry lainaan, vetokoukullinen auto lainaan ja kolme näyttöä hankintaan! Töihin yksi (tietotekniikkafirmat ovat täynnä kaltaisiani sekopäitä), koululle kiltahuoneelle yksi ja yksi lahj.. hämärähom.. muihin kiltapuuhiin. Tämä vain täytyy tehdä järjettömyysasteen vuotaessa yli. Ei muuta kuin metrovarikolle Itäkeskukseen visiitti.

Näytöissä oli aikamoinen ajan patina. Päältä sai ensin putsata parin millimetrin paksuista pölykerrosta, mihin kului toista litraa vettä ja kymmeniä käsipyyhepapereita. Siivoamisen jälkeen vekottimet näyttävätkin aivan uudelta. Nämä on tehty kestämään.

Näytöissä lukee AEG, mikä vihjaa saksalaisesta laadusta. Yksi näyttö kelloineen on noin 220 cm pitkä, puoli metriä korkea ja kolmisenkymmentä senttimetriä syvä.

Sisältä löytyy mm. ne itse lcd-ruudut, mekaaninen kello joka etenee 12V pulssilla, termostaatilla varustetut lämmityselementit ilmeisesti huurtumisen estämiseksi, loisteputkilamppuja sekä ohjain- ja virransyöttöä tälle kaikelle.

Ohjaintietokoneen takaa löytyy väyläliitäntöjä, joissa LTG (?) kytketty, RXD ja TXD ilmeisesti RS232-tasoiseen keskusteluun sarjaportin yli, jokin R, ja GND eli maa. Lisäksi löytyy tehonsyöttö verkkovirrasta ja lattakaapeleissa lähtö lcd-paneeleille.

Ohjainpurkista löytyy virransyöttö ja jonkinlainen ohjainkortti, jossa on ihan oikea kivikautinen tietokone. Läpireikäisiä piirejä tottakai, piirikannoissa irroitettavina tottakai. Tärkeimpinä piireinä 8085-prosessori (Intel 8080-yhteensopiva), RAM-muistia, yksi EPROM, muutama EEPROM, joku oheislaiteohjain ilmeisesti lcd-väylää varten ja sarjaporttikommunikointijuttuja. Isoimmat piirit NEC:n valmistamia.

Niin, ja vuosiluvut 1991 ja 1994 ilmaantuvat joka nurkasta, mm. piirilevyn takaa tussimerkinnästä ja EPROMin päältä tarrasta. Tämä on VANHA laite!

RXD-nastan ja GND:n kun rohkeasti tyrkkäisee pc:n sarjaporttiin ja kytkee näytön päälle, niin se pukkaa ulos dataa, joka näyttää 9600 baudin nopeudella tekstinpätkältä "@I.@E-.@E+.@E+.@E+." mutta laite ei vastaa mitään vaikka mitä sinne huutelisin. Itse näytölle tulee jotain testitekstiä, versiopäivämäärä ja lopulta teksti "Mellunmäkeen/Vuosaareen". Vaikka laite johonkin käskyyn vastaisikin, niin paras yrittää etsiä joku tyyppi liikennelaitokselta joka tietäisi spekseistä tai edes ohjaussoftista, mutta koitetaan nyt lukea odotellessa ohjainpiirin eprom-piiriltä ohjelmakoodit koneelle. Ne jos vaikka disasmaisi, niin varmaan löytyisi kaikki komennot kunhan jaksaa konekielikoodia kaivaa... Tietysti hauskintahan olisi purkaa itse lcd-paneelien väylän protokolla, ja kyhätä oma parempi ohjainprossu tilalle.

Parempia kuviakin tulee kunhan järkkärin kanssa mukana pyörinyt kaveri ne jakaa.

3 kommenttia

Oma kommenttisi

Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.

Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.

Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.

Nimimerkki:

Spammibottiesto: Mikä on viiden ja nollan erotus? (vastaus numeroina)