soodan sivut

arkisto

229 kirjotelmaa.

avainsanat

Purinpa vaihteeks kiintolevyn. Se oli vähäsen hajalla ja ikivanhakin ja vei vain tilaa nurkista joten ajattelin että siitä olis parhaiten hyötyä palasina, neodyymimagneettejahan ei ole koskaan liikaa ja niillä kiekoillakin tekee jotain hauskaa aina välillä. Ei siks, että kiinnostais nähdä mitä se on syönyt, onhan noita jo tosi natiaisenakin tullut availtua :)

Kiintiksessä on vain muutama osa: ohjauspiirit, levyt jotka varastoivat dataa, niitä rullaava moottori ja lukupää ohjauksineen. Piirilevy on laitteen pohjassa kiinni, loput löytyy sisältä.

Lukupään irroitus on aina työn ja tuskan takana. Ensiks muutama ruuvi auki ja sitten kivaa vääntelemistä kun ei se kunnolla lähde suoraan irti, tyhjää tilaa tuolla ei ole milliäkään liikaa. Lisäks ruuvit on yleensä torxeja tai jotain kummallisia muunnelmia niistä jotka on juuri ja juuri väärän kokoisia, niin joskus joutuu pelkäämään ettei saa joitain niistä auki. Tämä lähti aika helposti onneks, vaan joissain saa miettiä kunnolla mikä sitä pitää kiinni.

Lukupää heiluu tolleen jännästi magneettikentän avulla. Lukupääkepin toisessa päässä on kiinni tuo käämi, joka on jonkun rautasysteemin ympärillä jonka vierellä on magneetit, ja kun käämiin tökkii virtaa, niin se heiluu maagisesti tiettyyn kohtaan virran voimakkuudesta riippuen. Magneetit tökkäis sen toiselle puolelle, ja käämiin tökättävä virta tappelee vastaan ja heiluttaa toiseen suuntaan.

Noi on aika epäkivasti kiinni tuossa kehikossa. Ne kannattaa irrottaa. Jollain liimalla ne kiinni on, ja lähtee aika helpolla irti. Tuota metallinpalaa vaan pitää taivuttaa niin että magneetin alle saa ruuvarin tai että se tipahtaa itse pois.

Nonih, irti on ja ei ku leikkimään. Wikipedian mukaan neodyymimagneetti nostaa 1300 kertaa oman massansa.

Sitten toiseksi jännintä mitä näillä voi tehdä. Neodyymimagneetithan ovat valtavan vahvoja. Lenzin lain (?) mukaan virtapiiriin indusoitunut sähkömotorinen voima on aina suuntautunut siten, että sen tuottama virta tuossa virtapiirissä tuottaa magneettikentän, joka estää tuon magneettivuon muutosta, tai jotain sinne päin. Toisin sanoen johteeseen indusoitunut virta pörrää aina sellaiseen suuntaan, että sen tuottama magneettikenttä vastustaa sitä, joka sen virran sinne on tuottanut. Tuo on niin hienosti sanottu (wikipediasta kopsittu ^^;), että voit laittaa sillä vaikka kaverin pään pyörälle jotta tämä luulisi sinun osaavan kaikennäköistä hienoa, joten sanotaan suomeksi varmuuden vuoksi: magneetin heiluttaminen vaikka alumiinipalan vieressä tuottaa alumiiniin pyörrevirtoja ja sellaisen magneettikentän, joka on vastakkaissuuntainen kuin magneetilla, joten se hidastaa magneetin liikettä, jos sitä nyt liikuttelee siinä vieressä.

Elikkä, otetaan vaikka sopiva alumiinipala, ja tiputetaan magneetti vierellä, jolloin se putoaa hyvin hitaasti! Otin videon (samat eri koodekeil, koklaa kumpi näkyy: fmp4, divx3), toi "metallinpala" on isohko (vajaa metrin pitkä) jäähdytysripa, ja se itsessään ei tosiaan hidastele magneetin putoamista kitkalla tai millään, magneetti mahtuu ihan vapaasti putoamaan siihen väliin. Olis kiva olla joku pitkä putki ja sopivan muotoinen magneetti, niin luulisi että se pysähtyy sinne sisälle kun putoaa sellasta olematonta vauhtia. Olisipa nestemäistä typpeä, se kuulemma kasvattaa sähkönjohtokykyä sen verran hauskasti että magneetti tippuu huomattavasti vieläkin hitaammin.

Hauskinta olis sitten suprajohteen ja nestemäisen typen kanssa. Suprajohde jäähtyneenä (nestetyppi on melkoisen kylmää, kiehuu -196 asteessa) kriittisen lämpötilansa allehan leijuttelee magneettia ihan itestään (meissnerin ilmiö), näyttää varmaan tosi hienolta. Noita pitäisi hommata jostakin. Osta mulle, jooko?

Onhan noita kiintolevyjä muutama tullut availtua. Magneetteja on kertynyt ihan mukavasti.

Pitää varoa, ettei noi hyökkää kiinni toisiinsa, kun ne saavat siinä sellaisen nopeuden, että hajoavat aika varmasti - kuten kuvasta näkyy, katso oikealla olevia pienempiä magneetteja. Lisäks päällimmäisenä on vain kolme samanlaista magneettia, alunperin niitä oli neljä - yksi nappas kiinni tuollaiseen vahvempaan muovipinnoitteiseen ja hajosi tuhannen päreiksi, noin parin kuutiomillimetrin kokoisiksi muruiksi.

Leijumaan sen saa myös heiluttamalla sitä metallipalaa sen alla, vastaavasti kuin tuon aiemman jäähdytysrivan kanssa. Kiintolevyn kiekot on yleensä kai alumiinia. Tökkäsin kiintiksen moottoriin aika paljon noita, ihan vaan siltä varalta että kerros olis tarpeeks paksu jotta tulisi tosi voimakas magneettikenttä... Magneetti kiinni paperinpalaan vaan, niin ei lähde edestakasi heilumaan tai nappaa moottorin ferromagneettiseen (magneettiin tarttuvaan) keskiosaan kiinni, ja moottori pyörimään. Jännästi pysähtyy tuo moottori kun magneettia vie lähemmäksi kuin missä se leijuu (leijuessakin muuten hidastuu vähäsen). Tässä just kiintolevy on kiva, vois noita magneettei kaupastakin ostaa mutta kiintolevyssä tulee leijutustarvikkeet mukana!

40 kommenttia

Oma kommenttisi

Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.

Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.

Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.

Nimimerkki:

Spammibottiesto: Mikä on yhden ja yhden tulo? (vastaus numeroina)