soodan sivut

arkisto

218 kirjotelmaa.

avainsanat

Leydenin pullo (englanniksi leyden jar) on vanhanaikainen kondensaattori, johon on hyvin helppoa varastoida valtavat määrät staattista sähköä (tutummin hankaussähkö). Se on yksinkertaisuudessaan vaikka sähköä johtamaton purkki, jonka sisä- ja ulkopinnalla on vaikka alumiinifoliota vaikka teipin avulla kiinni. Sisäpinnan folioon on yhdistetty kannessa oleva ruuvi, keppi, pallo tms. (Kunnon kondensaattoreihin verrattuna kapasitanssia on kuitenkin melko vähän, alle nanofaradi.)

Idean tähän kekkasin kaviaarilta joka tais keksii asiaankuuluvalta nettisivulta (ja tietty rakens ennen mua höh) jee. Kiitti ideasta.

Tein aluksi yhden pullon filmipurkista, sitten innostuin käyttämään myös tyhjän hillopurkin hyödyksi, ja tein vielä kaksi filmipurkkiviritelmää.

Ruuvi menee kannen läpi, ja siinä kiinni oleva sähköjohto koskee sisäpinnan folioon kannen ollessa kiinni.

Kun vaikka muoviputkea hankaa sukkaa vasten, elektroneja siirtyy toisesta näistä toiseen... paha sanoa kummasta kumpaan, riippuu kumpi tykkää luovuttaa hanakammin elektroneja. Se ei nyt ole kovin tärkeää tietää. Taitaa olla kuitenkin muovi, wikipedian mukaan. Se, johon niitä siirtyy, varautuu negatiivisesti, ja se mistä siirtyy, positiivisesti. Kiedotaan muoviputken ympärille sukka, pidetään kättä sen ympärillä, ja heilutetaan putkea edestakaisin sukan läpi, vielä purkin päällä lähellä ruuvia, niin leyden varautuu, koska sen varaus on pienempi kuin muoviputken, ja varaus pyrkii tasoittumaan (tjsp). Pimeällä voi huomata, kuinka putkesta pomppii ruuviin kipinöitä.

Varautuneella leydenin pullolla voi vaikka tehdä pitkiä hauskoja kipinöitä ja zäpätä kavereita (ja itteensäki, kävi vahinko ja toihan sattuu aika paljon). Ainakaan näin pienen mittakaavan putelit eivät ole mitenkään hengenvaarallisia tässä kokoonpanossa, mutta iso varaus voi kyllä täräyttää ilkeän tuntuisesti. Tarpeeksi kauan varaamalla (vain alle puoli minuuttia) voi saada vaivaan nähden todella näyttäviä parin sentin pituisia, kirkkaita ja äänekkäitä kipinöitä yhdistämällä ruuvin ja ulkopinnan vaikka sähköjohdolla.

Varailin puteleita ja otin videota. Laitoin ison putelin kanssa sarjaan pienen, koska se näytti toimivan jotenki tehokkaammin. Kameralla otettuna noi kyllä näyttää paksummilta kuin mitä oikeasti ovat. Oikeasti sitten ne ovat kyllä hienompia kun kuvissa, kivempi katsoa itse vierestä.

Väsäsin huvin vuoksi myös hassun elektroskoopin. Tuossa on lasipurkin sisällä kannen läpi viety kuparilanka, joka on taivutettu toisesta päästä, ja näin syntyneessä koukussa roikkuu vapaasti kaksi alufoliopalaa. Kun varatun esineen vie kannesta pistävän langan lähelle, lanka ja alufoliot saavat kaikki keskenään saman varauksen, ja alkavat hylkiä toisiaan. Foliot ovat niin kevyitä, että ne heiluvat ihan innolla.

Staattinenkin sähkö on ihan kivaa. Pienellä vaivalla saa isoja vaikuttavia kipinöitä. Loppujen lopuks toi on kuitenkin aika tyhmä kun pitää tolla putkella varata sitä koko ajan, pitäis väsätä joku kätevämpi tapa (juovamuuntaja vaikka). No, näitä voi käyttää myöhemmin jossain hankaussähköviritelmissä mitä aion tehdä. Pimeällä putken hankaaminen paperillakin tuottaa ohuita näkyviä kipinöitä. Otsoniakin syntyy mukavasti, hajun kyllä huomaa. Kannattaa itsekin kokeilla, jos vähäsen kiinnostaa. (Mutta varo, kokemus osoittaa että tarpeeksi innostuessa ruotsin sanakokeeseen lukeminen ja kaikki muukin suht tärkeä meinaa jäädä tekemättä)

Lisätietoa aiheesta saa huimasti vaikka hakemalla googlella ja wikipediasta. Jos teet tuollaisen itse, niin on tärkeää, että tasoitat folion mahdollisimman tasaiseksi. Rypyt ja kaikki terävät kohdat pois, sillä sähkö (elektronit) haluavat paeta niistä nopeasti. Samasta syystä johtojen päiden ja mutkien kannattaa olla jotenkin hassusti kierrettyjä sileäks kiemuraks ettei niistäkään koronoisi. Folion pitää olla myös ihan purkissa kiinni, pieni ilmarako vähentää tehoa huomattavasti. Toi sukka tais olla jotain keinokuitua. Mitä enemmän rätisee varatessa, sitä parempi. Varatessa muoviputken ei tosiaan tarvitse koskettaa ruuvia, sen kannattaa vain olla suht lähellä. Pari senttiä tai vähemmän on ihan jees. Ylhäällä mainitulla nettisivulla on mainiot ohjeet, lue sieltä, en jaksa toistaa. Noita ulkona näkyviä piuhoja ei kyllä tarvi, ne on siitäkin ikäviä että varaus karkaa aika nopeasti niistä. Huomaa myös, että isompi pullo ei välttämättä anna huomattavasti pidempää kipinää, vaan kirkkaamman ja kovaäänisemmän. Varaamiseen tuhlattu aika on aika suoraan verrannollinen kipinän hienouteen. Liian kostealla säällä homma valitettavasti ei sitten toimi sillä ilmankosteus ja kaikki muukin kosteus häiritsee varauksien kerääntymistä merkittävästi.

62 kommenttia

Oma kommenttisi

Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.

Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.

Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.

Nimimerkki:

Spammibottiesto: Mikä on viiden ja viiden erotus? (vastaus numeroina)