Kerrostalokaksio jäi pieneksi; johan siinä 2016 alkuvuodesta asti tuli viihdyttyä. Nyt sitten muuton jäljiltä 2023 loppuvuodesta on ollut kaikenlaista pientä ja isoa paikoilleen laitettavaa ja jäi muu tekniikka-askartelu hetkeksi vähemmälle. Aiemmasta parin neliön parvekkeesta on päivitetty viitisenkymmenen neliön pihaan, johon mahtuu enemmänkin kasvamaan kuin jokunen chili ja polkupyörähuoltokin on kivempaa. Koska kasveilla on tapana kasvaa, niin priorisoin niiden istuttamisen ensin, että aika voi tehdä investoinnille tehtävänsä sitten vaikka koodihommia seuraavaksi tehdessä. Katsotaanpa mitä multaprojekteja tulevassa syksyssä pitää huomioida ja vähän jotain muutostakin. Labratilaa nikkarointiinkin on tietysti enemmän, vaikkei kaupunkiympäristöön mitään teollisuushallia mahdukaan. Oispa.
Pihaspeksejä
Eihän tuo oma piha rivitaloyhtiössä ikioma ole, ja tässä osa on vielä "taloyhtiön hallinnoimaa" mutta käytännössä laitoin sinnekin sitä sun tätä, kun tässä kohdassa tonttia se onnistuu. Noin viidestäkymmenestä neliömetristä osa menee muutaman kokoiseen vajaan ja jokunen kulkutiehen ja terassiakin on aiemmalta asukkaalta melkein kolmasosa, jota jatkuvasti verrataan naapuriin missä kalusteet on vain maan pinnalla ja seassa kasvaa korkeita puita että onko terde virhe, kun voisi tuntea olevansa vähän enemmän metsässä. Onhan tuo tasainen lauta ihan kätsy tepastella kesäaamuisin. Polkupyörän huoltoon tulee lisäjännitysmomentti siitä, montako ruuvia putoaa lautojen raoista saavuttamattomiin.
Esikasvusto
Saatiin asuntokaupassa piha, jonka pohja on osoittautunut aika passeliksi kasvualustaksi: pinnassa kymmenisen senttiä vaihtelevasti tamppaantunutta multaa ja alla varmaan ainakin puolisen metriä hienoa hiekkaa, joka kaiketi kapillaarisuudessaan pysyy kosteana eikä lammikoidukaan saven tapaan. Aina kun jotain pensaita tuohon kaivelin, niin pohjahiekka vaikutti olevan sopivasti kosteaa.
Merkittävämpää kasvustoa oli (ja on edelleen) matalahko ja hyvin asettunut kirsikkapuu, keskimittainen alppiruusu, vastikään asennettu ja kannustusta kaipaava luumupuu, epävarma kukkapenkki, naapuriseinille kiipeävää piippuköynnöstä ja villiviiniä, metsämansikkaa kasvava lavakaulus ja sekalaista aluskasvillisuutta.
Mahdollisimman monta sellaisenaan syötävää hyötykasvia kiinnostaa. Ihan perinteistä maanviljelyä en kuitenkaan ala ikinä harrastamaan vaan ostan perunat kaupasta. Pieni puutarhahommailu on oivaa vastapainoa näppäimistölle mutta perunamaalta ei ehtisi algoritmien ääreen. Enimmäkseen odoteltiin ekan kesän yli seuraten, mitä kaikkea maasta ilmestyy. Pergolaakin ja aitojakin uusittiin taloyhtiössä sillä välin; uudet istutukset olisivat olleet rytäkässä vähän vaarassa. Ensimmäisenä asumissyksynä olikin aika istuttaa jonkun suunnitelman mukaista monivuotista.
Kirsikkaa
Noin parikolmemetrinen leveä puu, ei tosiaan itse laitettu mutta pihalla aika hallitseva, tekee hapankirsikkaa. Maistuu paremmalta vasta todella kypsänä, mutta varpusille uppoaa aiemminkin. Kokeiltiin aiemman kesäloman ajaksi kevyttä verkkoa hienompien oksien ympärille. Kauhea vaiva eikä se valtavasti auttanut.
Luumupuu vaikutti aluksi tosi heikolta, mutta kyllä se tuosta on virkistynyt. Luin silti kaninkoloon pudottuani opuksen ja useamman internet-tunnin aiheesta "otetaan luumupuusta pari oksaa ja ympätään ne kirsikkaan asumaan". Ehkä sen voisi silti toteuttaa, kun puiden varttaminen eli jalontaminen on niin erikoista hauskaa.
Tomaattia yms
Lavapenkkiin ja amppeleihin saa mennä vuosittain eri tomaatteja. Suosin kirsikkatomaatteja, kun niitä sentään saa amppeliin roikkumaan eivätkä tarvitse valtavasti tilaa. Tomaatti on kuitenkin suoraan pensaasta napsittuna niin hyvää verrattuna kaupan mauttomaan jalosteeseen, että jossain muodossa sitä on oltava. Isommassa määrin tämä piha ei riittäisi.
Neliömetrin lavapenkkejä oli alunperin yksi standardimittainen 20 cm korkea niille mansikoille. Aseteltiin se paremmin ja viereen mahtui toinenkin ja väliin kuorikatetta kulkureitiksi. Lisäksi kokeilin kevyttä "kasvihuonetta" eli läpinäkyvää muovipressua. No lämmin siellä tosiaan tuli, mutta tomaateista sai aika niukasti hedelmää. Ehkä oli liian tiivis; tällä kesää ilman muoveja. Seassa on tomaatin kaveriksi ananaskirsikkaa eli karviaiskoisoa. Lisäksi yllättävän hyvin talvehtinut yrtti-iiso eli anisiiso on spämmännyt lavan täyteen siementä ja itsekin toisella kierroksella. Maistuu kuin lakritsi, hauska lisä teehen ja vaikka pestoon. Epäilyttää myös mullan ravinnekoostumus kun kukkia oli tomppeleissa aika vähän ja ja vihreät osat tosi tummanvihreitä ja upotin tuohon 40 cm korkeaan laatikkoon uutta puutarhamultaa. Tarvinnee hankkia jotain mittainstrumentteja ja täsmälannotteita.
Toisessa lavassa on niitä mansikoita, ylijäämätomaatti, ja kokeilun vuoksi kurpitsa jonka pitäisi tehdä pieniä oransseja pompuloita. Seassa kaiken sortin yllärikukkaa perhoskasvisiemenseoksesta. Jännittää onnistuuko kurpitsa, kun on kai ristipölytteinen mutta kahdeksasta siemenstä vain yksi eli riittävän pitkälle. Ihan hirveä kasvi käsitellä, kaikissa osissa mikroskooppisia piikkejä.
Amppeleita roikkuu seinissä ja pergolapuomeissa muutama. Kausi kerrallaan iteroidaan, paljonkohan tässä on tilaa etteivät ala kilpailemaan keskenään. Jokunen kukkanenkin pitää niille seuraa; laikukas galaksipetunia on erityisen veikeä. Mesimarjankin sain enkä vielä tiedä miten talvettaisin sen.
Vadelmaa
Kaivoin vierekkäin pari eri lajiketta, yksi objektiivisesti hyvä perinteinen Maurin Makea ja yksi Glen Ample, jonka pitäisi olla isomarjainen ja satoisa. Vattu kai leviää juurien kautta aika villisti, mikä on ihan kiva kun tätä saisi olla sitten joskus oikein paljon. Jostain luin kätevän kikan, että ennen uutta multaa ja istuttamista istutuskuoppa on hyvä täyttää vedellä pari kertaa ja antaa imeytyä. Näin maa ei ainakaan ole liian kuiva uudelle asukille. Jälkeenpäin voi murehtia vaan, että oisko pitänyt laittaa taimet vähän koholle kuten kai monesti suositellaan, mutta ainakin asensin kuorikatetta rikkakasvien kiusaksi ja ylipäänsä rajaamaan tilaa. Paha noita on jälkikäteen alkaa lapiovoimin nostamaan. Ohjeet varoittivat tamppaamasta multaa liikaa mutta nyt se multa on asettunut syvemmälle itsekseen.
Vadelman marjoilla kestää kaksi vuotta kehittyä: ensin kasvaa oksa, ja viimevuotiseen oksaan kehittyy marjoja. Monivuotisemmat oksat sitten kuolevat ja ne voi leikellä pois tieltä.
Talven aikana joku kanioletettu kävi järsimässä pari vattuoksaa poikki, niin nyt tuossa on vielä ympärillä verkkoa, joka toivottavasti on tarpeeksi etäällä ja tarpeeksi korkea.
Karviaista
Karviaisia oli mummin siirtolapuutarhassa ja kun ne muistaa niin pakko olla hyvää vaikka perkaaminen onkin vaivalloista. Kiva kasvattaa itse siksikin, ettei ihan perusheviosastolta löydy. Pitkän harkinnan jälkeen valikoitui ne perinteiset suomalaiset lajikkeet, eli Lepaan punainen ja Hinnomäen keltainen. Molemmissa on marjojakin jo jokunen vaikka nämäkin menivät maahan vasta viime syksynä vattujen kanssa. Näin jälkikäteen ehkä olisi pitänyt laittaa vierekkäin ristipölytyksen vuoksi, mutta ei tuossa oikein ole missään tilaa siihen. Marjaa näyttää tulevan kun ristipölytys ei ole välttämätöntä, en vaan tiedä voisko olla vielä parempaa ja enemmän.
Villit elukat olivat jättäneet karviaispensaiden varret rauhaan talven aikana. Varmaan tuo aika ärhäkkä piikikkyys auttaa siihen.
Yrttejä hyllyssä
Terdeä on omaan makuun turhan paljon verrattuna multaisaan maahan, mutta multaahan voi asentaa purkkeihin ja vielä järjestellä päällekkäin.
Yrttihyllyn nikkaroinnista teen tiivistelmän myöhemmin. Tässä mainittakoon, että askartelin neljälle pitkulaiselle parvekelaatikolle sopivan kevyehkön hyllyn siitä puurimasta, jota aidan uusimisesta jäi. Tuosta uusiopuusta nikkaroidut rakennelmat voisi harjailla puhtaaksi ja maalata uudestaan jonain sopivana päivänä.
Jokakeväinen hyötykasviyhdistyksen puodin läpikäynti tekee tulosta. Laatikoihin tuli muutamaa eri basilikaa, ruohosipulia, salviaa, oreganoa, timjamia ja paria lehtipersiljaa. Kaikki eivät ihan jaksaneet lähteä vauhtiin, ehkä pintamulta kuivui välissä. Tarkemmin sitten ensi vuonna. Erityisesti timjami, oregano ja lehtipersilja onneksi menestyvät mainiosti. Tosi tuore lehtipersilja on ihan eri homma kuin kaupan yrttiruukun aine, varmaan lajikekin vaikuttaa. Ai niin, lakritsijuurikin lähti reippaampaan kasvuun pihalle päästyään. Esikasvatusvaiheessa sen lehtiin uhkasi iskeä jokin sieni-invaasio. Hankala kylvää: siemeniä piti liottaa vedessä iäisyys että iti.
Taimikasvatusta
Askartelin siitä ylijäämäpuurimasta esikasvatushyllynkin. Tuli kaluste vailla tarkempaa suunnitelmaa, kun itulaatikot piti saada pöydiltä tilaa viemästä edes johonkin. Hylly koostuu kahdesta tikapuurakenteesta, joiden välille on ruuvattu tikkaiden "puolien" ylle sitä samaa rimaa. Puolat askartelin mortise-tenon-tyyppisillä tappiliitoksilla, kun koin tarvitsevani jotain kivaa talttapuuhaa. Pyöreä muoto on kantikasta joustavampi kun rimat eivät ole mittatarkkoja.
Yrttien valona oli hämärän kevään aikana aiemmin nähtyä ledinauhaa. Ei mitään käryä, riittääkö teho sinnepäinkään, mutta parempi kuin ei mitään ja ikkunalautoja ei olisi tarpeeksi.
Humalaa
Jostain sain päähäni, että näihin pergolatolppiin sopisi jokunen humalakasvi kiipeämään, ja onhan ne kävyt hauskoja. Oluen valmistusta harrastavalta opiskelututulta löytyi jokin "aromihumala, jota käytetään saksalaisissa lagereissa", ehkä teen siitä teetä kun olutharrastus ei ihan mahdu kalenteriin. Naapurin mökkimailta löytyi määrittämätöntä maatiaishyvää; sen lehtiä on näköjään syöty tuota ensin mainittua enemmän. Leppäkerttuja pitäisi asentaa. Pidän luontoretkillä silmät avoinna ja purkin taskussa.
Kevyen googlaamisen perusteella humala leviää kuin hajaantuva lukujono jos ei jatkuvasti pidä silmällä. Ehkä pidän noita silmällä, ja kaiken varalta kaivoin maahan ison pohjattoman saavin per kasvi. Pohjan sai tavanomaisesta saavista ihan siististi hakkeroitua irti puukolla ja peltisaksilla. Ehkä juurakko hyppii nyt vähemmän ympäriinsä; toivon vaan, että 45 litran saavi on riittävän iso että tuosta saisi jotain satoakin joskus. Humalastahan käytetään ne käpyjä muistuttavat emikukinnot.
Kaksi muuta kasvia elää terden puolella järeissä ruukuissa, jotka myös tein siitä aitarempan ylijäämärimasta ja jotka erityisesti pitäisi maalata tasasävyisiksi. Ensin luin jostain, että humalan juuret olisivat erityisesti syvät, ja sitten joku kehtasi väittää että ei kun matalat ja leveät. Katsotaan nyt. Kaadoin pöydän korkuisen ruukun pohjalle muiden pensaiden istutuksesta jäänyttä pohjahiekkaa ja multaa asensin pinnalle. Painaa ihan pirusti ja renkaista huolimatta hankala liikutella.
Vadelmalla olisi matalat ja leveät juuret. Sellainen muoto sopisi myös ruukuksi jos tässä vielä kikkailisi tilan kanssa.
Muuta pientä
Nälkä kasvaa syödessä ja kyllähän tämäkin pieneksi jää. Viiniköynnös se vasta hauska olisikin, mutta pakko myöntää ettei tässä riitä valo. Nytkin joillain kasveilla on selvä ahdinko, kun pari isoa puuta varjostaa alkuillasta.
Marjapensaiden kavereiksi asennellaan jotain ketokukkasekoituksia silloin tällöin. Kiinnostaa korvata kaikki hyödytön nurmiheinä jollain perhosia ja kimalaisia magnetisoivalla. Malvan kukkia on monissa hyvältä maistuvissa teesekoituksissa, sitäkin on tänne kylvetty ja enemmänkin soisi.
Emännän oranssi tulppaaniasetelma kukki lopulta alkukesästä onnistuneesti vaikka näytti ensin jotenkin surkealta. Sinne tänne kokeillaan myös mm. jättilaukkaa koska hauska pampula ja sipuleita löytyi puutarhakaupasta ohimennen. Se tarvitsee selvästi kaverikseen jotain muutakin; pieni alliumläntti oli aika yksinäisen oloinen tuossa äsken kukkiessaan. Daalian menestyminen kirsikan varjossa saatiin selvitettyä; ei menesty. Koitetaan talvettaa aiempaa paremmin (homehtui jääkaapissa) ja eri paikkaan ensi keväänä. Valoisassa ruukussa oleva yksilö elää hyvin ja on jostain imenyt kaverikseen ketunleivänkin.
Rodo on happaman maan kasvi. Niin on metsämustikkakin, elättelen haavetta että saisi vähän metsänpohjaa vaikka rodon alle tai edes vähän jonnekin. Pensasmustikka on ihan syötävä mutta kunnon villiä mustikkaa ei voita mikään. Sentään kasvaa jossain varjopaikoissa ketunleipää. Maistuu hauskalta. Pitää kokeilla leipoa joku pieni valeraparperipiirakka käenkaalista.
Terassia ei nähdäkseni ole öljytty kertaakaan. Putsasin ja öljysin tuossa keväällä ja toinen kerros varmaan tulossa loppukesästä. Paras sävy on sellainen sopivan ruskea mallia "mäntymetsä ilta-auringossa". Ilman öljyä tuo ainakin oli tosi liukas ja muuttui aina sateen tullen vihreäksi. Leväkasvusto ei lähtenyt vielä jollain miedolla mikrobitappajalla. Käytin sellaista myrkkyainetta, jota ei huuhdota pois, kun pihan kaikki muu vihreä saisi jäädä paikoilleen. Terdeöljy itsekin taitaa sisältää jotain antibioainetta.
Chiliä ei kumma kyllä löytynyt tästä listasta ulkoa kasvamasta. Viime^N-vuotisia on vielä pari kappaletta ikkunalaudalla. Voivat vähän kehnosti. Ensi kaudelle ehkä jotain mietoa, niin ne saisi syödyksikin. Toimiston habanerokin on vielä elossa.
Ai muutto vai
Rivariin muuttoa edelsi ainakin vuoden mittainen minnekäs muutettaisiin vihdoin yhteen -ideointi, kun korona-ajoista asti oli seurusteltu. Kuten yleensä uusissa projekteissa, homma alkoi pelikentän kartoituksella. Ensin piti katsoa kuukausia ympärilleen, että mitä parametreja ylipäänsä on olemassa. Sitten jossain vaiheessa kerättiin kunnon taulukko, koska tämä diplomi-insinööri ymmärtää vain numeroita ja tuo humanisti virastotyössä sentään ymmärtää exceliä. Tieteellinen käsittely toimii.
Päädyttiin seuraavanlaisiin parametreihin:
- Äänimaisema
- Ikkunamaisema
- Lähiluonnon laatu
- Metsän (mallia Helsingin tai Espoon keskuspuisto) etäisyys
- Kauppojen kätevyysaste
- Matka töihin bussilla
- Matka töihin pyörällä
- Parvekkeen mitta (kasveja varten)
- Matka vanhempien luo
- Kouluindeksi
- Jälleenmyyntiarvo
- Riskitaso
Näin kustakin asuinalueesta tai tietystä asuntovaihtoehdosta sai kivan tilavektorin, jonka hyvyyttä saattoi arvioida jollain perstuntumalla. Kukin parametri arvioitiin enimmäkseen fiilispohjalta välille 0-5, tyyliin noin:
- Äänimaisema: 0 keskusta, 1 moottoritie ikkunalla, 2 moottoritieuhka, 3 moottoritielle <1.5 km, 4 moottoritielle >1.5 km, 5 realistinen paras
- Ikkunamaisema: 0 keskusta, 1 ok mutta taloja, 2 puita silmäkulmassa, 3 häiriötekijöitä ja puita, 4 puita ja autoja/tie/seinä, 5 metsä/omaa pihaa
- Lähiluonto: 0 keskusta, 1 "puisto", 2 meluisa puisto, 3 pieni puisto, 4 puistoinen, 5 metsä
- Metsä: 0 keskusta, 1 metsään bussilla, 2 metsään pyörällä, 3 metsään pitkä kävely, 4 metsä lähellä, 5 lähiluonto on metsä
- Kaupat: 0 kaukana/huono, 1 autolla, 2 bussilla, 3 pyörällä, 4 kävellen, 5 naapurissa/laadukas
- Töihin bussilla: 0 sietämätön, 1 yli tunti, 2 n. tunti, 3 >45 min, 4 puolisen tuntia, 5 molemmille triviaali
- Töihin pyörällä: 0 ei tuu mentyä, 1 joskus jaksaa, 2 aika vaiva, 3 mentävissä, 4 vielä mukava, 5 vain pieni vaiva(, 6 keskusta)
Hintaa ei taulukoitu, mutta toki sekin oli jonkinlainen filtteri, mutta enemmän vain binäärifiltteri ("joo/ei") kuin optimoitava suure.
Kun numerot ovat fiiliksen mukaan raavittuja, niin niiden absoluuttinen ja keskinäinenkin arvo on tosi vaikeasti kvantifioitavissa. Siispä sen tilavektorin normi on valitettavasti määritelty vain katsomalla koko hommaa kokonaisuutena jonkunlaisen sumean logiikan läpi. Joku L1 tai L2 numeroista on korkeintaan suuntaa-antava.
Näihin saatiin pääkaupunniseudulta suodatettua fokus suunnilleen seuraaviin parametriavaruuden lohkoihin:
- Kalliolähde Espoon Olarissa (Espoon keskuspuiston sisällä; ei valittu, kun myytävien ikkunoista ei näkynyt itse puistoa?? mutta yksi bussiyhteys Kamppiin olisi ollut hyvä huijauskoodi)
- Tapiolan eräät kerrostalot, joista itse muutin (myös isompia asuntoja)
- Ylipäänsä Tapiola/Pohjois-Tapiola (tai Mankkaa, mutta vähän etäämmällä busseiluun); tuttua ja objektiivisesti kaunista puistoaluetta
- Hämevaara-ish Vantaalla (kivan hiljaista, tuo emäntä muutti täältä) tai Espoon Lintuvaara siinä vieressä
- Ylä-Olari (Espoon keskuspuiston vuoksi; ekstrapoloitu Kalliolähteestä)
- Eteläinen Matinkylä (kätevä ylipäänsä, merenranta lähettyvillä)
- (Pohjois-)Haaga (nättiä aluetta, Helsingin keskuspuisto kävelyetäisyydellä)
- Pajamäki/Tali (passeli luonto erityisesti, ja Helsinki Hacklab lähellä!)
- Länsi-Pasila (Helsingin keskuspuiston kyljessä, helposti saavutettavissa)
- Maununneva (itselle tuttua aiemmasta asumisesta, parametrit pätee pitkälti myös Paloheinän puolelle)
- Oulunkylän keskusta (kätevästi saavutettavissa ja oli kai jotain tiettyjä kivoja asuntoja kiikarissa)
Hinnan puolesta oltiin ankkuroiduttu johonkin Kalliolähteen passelin väljään silloin tarjolla olevaan asuntoon, joka herätti kiinnostuksen keskuspuiston ja eeppisen parvekkeen vuoksi. Lopullinen olikin sitten vähän kalliimpi, ja löytyi kai puolivahingossa. Parveke puuttuu mutta piha on parempi. Ilman auton omistamista on toistaiseksi selvitty.
Muuttoprojekteja
Lankkulattian pinnan kunnostus meni tilaustyönä yllättävän sutjakasti. Sitä ennen saatiin maalailla seiniä talkoojengi apuna; kiva kun ei tarvinnut suojata lattioita. Jalkalistat sai äkkiä diy-purettua pois hiomakoneen alta. Nyt sitten saa murehtia paria epätasaista maalikohtaa, että oispa tehty pohjatyöt paremmin. Näkyy onneksi vain jos osaa katsoa. Mallimaaliläiskä olisi pitänyt häivyttää paremmin ja olisi ehkä pitänyt harkita tauluankkureiden säilyttämistä.
Yläkerran lattioiden päältä piti purkaa ikeakaapistoja ja vaatehuoneen perinteisiä kunnon puisia hyllyjä pois alta. Olipa puuhaa purkaa siististi siten, että voi vielä kootakin, ja jostain syystä kokoaminenkin sai odottaa motivaatiota jonkun tovin eli vuoden, kun meinasin ensin laittaa jalkalistat uusiksi ja nehän menee kaappien taakse. No lopulta laitettiin kaapit niin kiinni seinään, ettei listoja tullut sinne ollenkaan. Listojen alle menevät johdot kun eivät tulisi risteämään kaappien seiniä.
Ethernet-piuhaa oli tarkoitus askarrella ASAP pintavetona joka huoneeseen rasioihin, mutta kehtasin porailla reikiä vasta vähän myöhemmin ja sittenkin nyt on väliaikaiset johdot minimitarpeeseen eikä vielä kunnollista yleiskaapelointia. No myöhemmin sitten.
Jalkalistat on muuten vieläkin enimmäkseen asentamatta. Jotain epätoiminnallisia koristeita, lol ketä kiinnostaa.
0 kommenttia
Oma kommenttisi
Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.
Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.
Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.