Altparty tapahtui taas vuosien tauon jälkeen tuossa... joko siitä on kolme viikkoa? Jo alkuvuodesta lipunmyynnin aikoihin kaivoin hyllystäni vähän erikoisen tietokoneen, koska vähän erikoiset tietokoneet käytännössä kuuluu alttien protokollaan, mikä ihana tekosyy. Otaniemen elektroniikkaroskiksesta vuosia sitten dyykattu Amstrad PPC640 boottasi tosta noin vaan ja netistä löytyi käyttislevytkin. MS-DOS 3.3 ei ole inspiroivin alusta mutta antaa mennä nyt kuitenkin.
Värkki on ihan kämänen nykystandardeilla, eikä ehkä PC-alusta ole riittävän eksoottinen pidempään retroretkeen. 8 MHz vauhdilla suhiseva NEC V30 -prosessori on 8086-yhteensopiva eli kuitenkin ryhdyin virkistämään muistia x86-assystä ja konehan tosiaan on 16-bittinen. Muistia on nimen mukaan 640 kiloa. Modeemi on aikakaudelle kai suht eksoottisuus ja jopa "nopea" eli 2400 baud, pari kilotavua sekunnissa. PPC tarkoittaa kannettavaa, ja kyllähän viisijapuolikiloista köntsää roudaa pidemmällekin kunhan on varovainen. Aukeavan näppäimistökannen lukitusklipsit ovat valitettavasti poikki eikä ruutukaan pysy ylhäällä kun joku hammastus on murtunut. Paristokotelo on ihan ehjä ja sinne voisi halutessaan survoa kymmenen kappaletta C-kokoisia "sormiparistoja" (kaupasta näköjään pari euroa kappale) ja niillä saa varmaan ainakin tunnin hyvää tunkkausaikaa. Jos koneen perästä aukeavaan mahtavaan laajennusporttiin (vissiin melko lailla ISA-väylä) askartelisi jonkun customvehkeen, niin sekin tarttis sitten oman suojapussinsa. Sisäänrakennetun ruudun sijaan on mahdollisuus käyttää jopa ulkoista värinäyttöä kunhan näytön dataprotokolla on ajanmukaisesti erikoinen.
Joku hieno ihminen on säilönyt ison kasan dokumentaatiota tästä ja muista Amstradeista, ja ohjeiden kautta löytyi ne alkuperäiset dataimaget jostain disketeille varmuuskopioitaviksi. Koneessa ei ole kiintolevyä ollenkaan ja diskettiasemia on kaksi kappaletta. Alkuperäiskäyttiksen mukana tulee mm. joku toimisto-ohjelmisto ja modeemihärveli ja tietty klassikko DEBUG.COM (muistaakseni ihan COM eikä EXE mutta ainahan muisti pettää, no joka tapauksessa tosi karsittu versio) eli aika köykänen assembleri. Modeemihärvelillä sai siirrettyä vehkeen käyttöön sarjaportin yli lisää kamaa juuri kun usb-korppuasema alkoi nikotella. Korppuja löytyi jostain useampi ja ne piti teippiviritellä nurkan kolosta 720-kiloisiksi. Joku internetissä väitti, että vahvan tehdasmagnetismin takia tuo temppu on epäluotettava. Toimii toistaiseksi. Modeemireikään suunnittelin askartelevani vaikkapa ESP32:lla jonkun modeemista wifiin -sovittimen niin, että laitteella voisi vaikka irkata. En sitten tehnyt mutta ehkä ensi kerralla.
Ihme ja kumma ensimmäinen rs232-piuhakokoelma joka käteen sattui oli sopivasti ristikytketty. Laitoin XMODEMilla menemään jotain koneen aikakaudelle sopivaa eli sen Roguen johon roguelike-genren nimi viittaa, Sopwithin, Alley Catin sekä tietty QB:n.
Koneen käyttäminen on vähän epämukavaa muualla kuin vissiin tarkoitetussa elinympäristössä eli hyvin valaistussa toimistossa. Kravattia en kuitenkaan pue. Hämyisämmällä pöydällä taustavaloton yksivärinen hitaasti reagoiva LCD tarvitsee jonkinlaisen lukulampun ja silloinkin Sopwithin skrollaava graffa mössööntyy pahasti. Epämukavaa on myös pieni tahmaisuus näppäimistössä ja mitä jos sotkeentunut näppis lakkaisi yhtäkkiä toimimasta? Kevyt googlaus paljasti mm. videon jos toisenkin purkuoperaatiosta ja pätkän ruudun vaihdosta parempaan. Isompaan operaatioon ei nyt ole innostuspelimerkkejä, mutta töhnän poisto kiinnosti.
Näppisosa irtoaa koko rungosta varovasti askartelemalla. Tuo hauska kampamainen rakenne on huijausta, näyttää siltä että olisi kokonaan saranoitu mutta saranatankoja on vain kolme lyhyttä.
Jotain sokerista kokista tuonne kai on kaatunut joskus ennen serrilavalle päätymistä väristä ja tahmajäämistä päätellen. Näppiksen rakenne on perinteinen kalvohässäkkä, tiskasin kalvot varovasti ja otin hatut yksitellen irti vain pyyhittäväksi. Sitten takaisin kasaan ja jokainen kytkin toimi kunnolla ja oli riittävän esteettinen. Tuntuma voisi olla parempikin - löysä lineaarivoimainen jousi ilman naksumekanismia ei anna kunnollista palautetta napin painautumisesta.
Monenmonta vuotta sitten suunnilleen heti, kun meisseli pysyi kädessä, otin harrastuksekseni teknisten vekottimien sisälle katsomisen. Vanhaan hyvään aikaan satunnaisia vekottimia sai taloyhtiön jätealueelta hyvään tahtiin ja joskus koulustakin eläköityi laitteistoa videonauhurista piirtoheittimeen. Välillä niistä saa kerättyä osia toisiin ja joskus niitä korjataan entistä ehommiksi. Värikkäiden johdonpätkien kokoelma pienen ruuvaamisen päätteeksi on siten edelleenkin jotain kovin kotoisaa ja tälläistä pitäisi oikestaan harrastaa taas enemmän. Viime aikoina on mennyt aikaa moneen vähemmän tekniseen kaninkoloon hapanjuurileipomisesta vattupensaiden istuttamiseen. Toisinaan elämän saa tauolle ja saa palata tälleen kutsumuksensa pariin.
Sitä 8086-assyä oli tarkoitus tunkkailla enemmänkin kuin muistinvirkistykseksi, ehkä piti tehdä jotain kooditaidetta mutta jotenkin kummassa ei taas tapahtunut vaikka aikaa oli kuukausia, aloin vaan askartelemaan omaa cheatsheettiä ISA-yksityiskohdista. Osasyynä saattaa olla tuo tosi hidas yksivärinen ruutu, jonka käyttö mihinkään nopeatempoiseen graffaan oikeesti vaan ahdistaa. Toisaalta hidasta vasteaikaa voisi käyttää demossa efektinä mutta toisaalta demo ei sitten näyttäisi muissa DOS-ympäristöissä tai edes tähän kytketyllä ulkoisella näytöllä ollenkaan hyvältä. Ehkei toisaalta tarttiskaan.
Pari vuosikymmentä takaperin osasin ulkoa helloworldit ja parit grafiikkamodet suoraan debug.exeen kirjoittamalla. Kiitos BIOS. Jotain nasmilla assemblattavaa purkkaviritelmää saattaisi löytyäkin pölyjen alta. Se 64KB segmentointi ja muutenkin rekisterien hassu addressing mode ja moni muukin pelleily ajaa kumminkin askartelemaan paljon modernimmilla vehkeillä, esim. RISC-V kiinnostaisi ottaa haltuun ihan kunnolla. Legacyvärkeissä on toki aina quirkkinsa ja x86 on kumminkin ns. tuttu lapsuudesta. Lisäksi vaikkapa nuo merkkijonoinstruktiot ovat niin veikeitä kavereita, että ehkä johonkin REP STOSBiin voisi ihan tottua. Jospa koodailisi jonkun obskuurin kolmionrendauskirjaston ja keksisi useammankin x86-pohjaisen antiikkitietokoneen pöytälaatikoista niin hyöty kertautuisi.
No mutta partyillä oli vastaavasti kiva tunnelma ja tykkäsin kovasti tekniikan museosta tapahtumapaikkana. Osallistujia ehkä vähänlaisesti mutta nautin kompoista anyway ja mielestäni tuo AI-teema sopii alttien status quota kyseenalaistavaan tyyliin, vaikka likimain kaikkia taiteilijoita "tekoälyllä" generoitu soopa hiertääkin.
Enkä oikeasti kantanut tuota konetta partypaikalle kahvastaan kun ne kiinni kahlitsevat klipsit on katkenneet, mutta keskikokoiseen rinkkaan mahtui reippaasti. Kummallisin tietsikka -kilpailu tapahtui kai vähän ad-hocisti siten, että jury kiersi tietokonepaikoilla aikaan x ja y ja katseli ympärilleen. Ottivat Amstradistani hienoja kuvia ja voittajaksi päätyi mielestäni oikeutetusti iki.fi:n ukkojen Canon Cat josta jotenkin ihmeessä en ollutkaan kuullut aiemmin. Ihmeellisen omaperäinen käyttöliittymä ja jopa integroitu Forth-ympäristö, eeppistä.
Oli muuten optimaalinen maisema siellä museon vanhankaupunginkoskella, ruska parhaimmillaan. Keskikokoinen rinkka sopii mainiosti päiväretkelle metsäänkin ja suosittelen kaikille tikkupullaa.
1 kommentti
- Sami 09.12.2024 05:32Toimiiko tuossa ST-DOS?
Oma kommenttisi
Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.
Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.
Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.