Mouhon ABC
23.11.2016 Tagit: kultainentomaatti
Tehtiin tälläinen juttu Onni Lammen ("omnez") kanssa kiltalehteen, Automaatio- ja systeemitekniikan killan Kultaiseen Tomaattiin, tuossa pari kuukautta sitten. Nyt kun paperilehti tuli valmiiksi ja julkaistiin, niin jaetaanpa iloa tässäkin. Muistutan kumminkin, että tekstin viitekehyksenä toimii AS-killan nykyinen olotila ja Otaniemen yleinen henki, kuten rivien välistä nähdään. Mouhossa on yleisesti kyse järjestyneestä tai vaikka päämäärättömästä vouhotuksesta, ja hyvä mouho yleensä on konstruktiivista kritiikkiä, kun huono mouho taas sisältää vain turhaa mölinää, jonka voi jättää omaan arvoonsa. Koko hommaa voi samalla verrata näppärästi vaikka hyvien bugiraporttien antamiseen ja fiksusti kysymiseen.
Anomuumissa keskustelussa tulee usein vastaan pahaa, päämäärätöntä mouhoa, jollaisena tyypillinen nettimouho usein tunnetaankin. Anomuumin internetmouhoamisen tyyliä ammennetaankin turhan usein, kun halutaan valittaa esim. killasta, killan hallituksesta, Suomen hallituksesta, tai ihan yleisesti maailman asioista. Hyvä mouho on kuitenkin konstruktiivista kritiikkiä rauhallisessa keskustelussa, eikä suinkaan pelkkää tunteiden purkamista kiukkuamalla vailla tarkoitusta. Pyrimme seuraavaksi jäsentelemään, millaista mouhoa tulisi harjoittaa sivistyneissä piireissä.
Mouho voidaan määritellä keskusteluksi mouhoajan tyytymättömyydestä johonkin asiaan, ja siitä johtuvaan avautumiseen ja keskusteluun. Mouho tulisi kohdistaa objektiivisesti johonkin elottomaan entiteettiin, tai sitten se ei ole mouhoa, vaan draamaa (tai maksimissaan melko huonoa mouhoa). Laatumouho ei tyypillisesti lähde pelkästä mielipiteestä, vaan pohjalla on jokin asia, joka ei ainoastaan harmita mouhoajaa, vaan on myös aidosti tavalla tai toisella pielessä. Mouhon taustalla oleva syy voi olla ihan pikkuasiakin, mutta varsinainen mouhoaminen voi silti paisua mielettömiin mittakaavoihin.
Toisin kuin väittelyssä, joka on määritelmällisesti kahden osapuolen välistä, ei eriävää mielipidettä osoittavaa vastamouhoa aina välttämättä ole. Mouhota voi myös jopa ryhmässä jotain yhtä tiettyä asiaa kohtaan vailla vastakkaista mielipidettä. Tällöin tulee mouhoajien pysyä housuissaan, ettei innostuta kollektiivisesti haukkumaan mouhon kohdetta kuin päättömät kanat, vaikka mouho voikin lähteä ihan puhtaasta avautumisesta. Kunnon mouhon tavoitteena onkin tilanteen korjaaminen.
Pääasiallisesti mouho viittaa mouhoamisessa syntyvään substanssiin. Mouholla voidaan toisaalta viitata myös ihmishenkilöihin, yleensä kahdessa eri kontekstissa: “x on sitten wanha mouho, mouhonnut noin vakuuttavasti jo phuksivuodestaan ja valmistui vasta toissapäivänä” tai “x on sitten wanha mouho, aina vaan valittaa miten asiat oli paremmin huonosti argumentoiden ja vailla päämäärää”. Ketään ei koskaan tulisi kutsua mouhoksi negatiivisessa mielessä. Jatkuvasti huonosti mouhoavia ihmisiä kannattaa nimittää mielummin vaikka wanhoiksi runkkareiksi.
Mouho voi lähteä ja usein lähteekin esimouhoajan omasta turhautumisesta jotakin asiaa kohtaan, joka varsinkin AS-killan puheissa on aina ollut ennen paremmin (“nää uudet lakupussit on kyllä tosi vaikeita avata, kun olin phuksi niin näissä oli sellainen väkänen josta repäisyn sai aloitettua”). Pelkkä turhautuminen ilman aikeita parantaa asiaa ei kuitenkaan riitä mouhoon, tai kyseessä ei ole ainakaan hyvä mouho, vaan vain pelkkä avautuminen.
Hyvä mouho
Hyvän mouhon tarkoituksena on pohjimmiltaan maailman parantaminen pala kerrallaan, eikä vain oman turhautumisen purkaminen (vaikka mouhoaminen voisi välillisesti sitä purkaakin).
Mouhohan usein esittää, mikä jossakin asiassa on pielessä. Mainio mouho sisältää samalla tarkemmin, miksi tämä on pielessä, ja erinomainen mouho sisältää parannusehdotuksen saman tien. Hyvä ryhmämouho voi myös edetä keskustelemalla siihen, että keksitään kollektiivisesti ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi.
Mouhotessa tulisi pysyä tiukasti asiassa. Laatumouho on suorastaan tieteellisen objektiivista. Erityisesti vastamouhoajan tahi mouhon kohteen toimiin, käytökseen, tai esitystapaan tarttuminen on epäsoveliasta, ja johtaa helposti argumentointivirheisiin. Aloitteleva laatumouhoaja väisteleekin aktiivisesti mm. ad hominem -virheitä eli henkilökohtaisuuksiin menemistä; kokeneella mouhoajalla tämä tulee jo passiivisesti selkäytimestä. Vastamouhotessahan oma mouho kohdistuu oikeaoppisesti vastamouhoajan asiaa vastaan, ei vastamouhoajaa vastaan.
Ryhmämouhossa eri mouhoajat etsivät aktiivisesti parannusta tilanteeseen, ja reagoivat toistensa esittämiin ehdotuksiin. Kunnon mouho on myös tieteellisesti kunnollinen: jos alkuperäiseen väitteeseen tai uskomukseen tuodaan vastineeksi vaihtoehtoinen, sopivampi vastaväite uskottavammin perustein, alkuperäinen väite voidaan tämän nojalla jättää huomiotta.
Huono mouho
Mouhossa on oltava jokin aihe, sillä muutoin mouhoaminen joko ei päädy mihinkään eikä lopu koskaan, tai vaihtoehtoisesti päättyy hajaantumalla niin, että mouho on lopulta vain hukannut kaikkien aikaa. Yleinen asioista valittaminen ilman asianmukaista argumentointia ja retoriikkaa johtaa väistämättä sekoiluun, ja on täten huonoa mouhoa.
Porukalla voi ryhmämouhota miltei loputtomasti ja jopa kiertää kehää, vaikka mouhon tarkoituksena on oikeasti epäkohdan esille tuominen ja sen korjaaminen. Tyypillinen “hei mäkin vihaan tätä paskaa” -paisuttelu ei johda mihinkään, ja lopputuloksena on aiemmassa kappaleessa esitetty puhkeava kupla.
Huonoa mouhoa on auttamatta myös sellainen mouhotarkoituksessa suoritettu turina, joka ei täytä mouhon pääkäsitettä. Pelkästään asian oikaiseminen tai asiasta kysyminen ei täytä mouhon määritelmää ja on siten huonoa mouhoa. Olettaen kuitenkin, että on tarkoitus mouhota.
Huono mouho on usein värittynyttä tavalla tai toisella. Esimerkiksi henkilöiden väliset ihmissuhteet tai eriävät mielipiteet perustavanlaatuisista kysymyksistä saattavat värittää hyvänkin mouhon huonoksi, peruuttamattomasti.
Mouho voi myös muuttua yhtäkkiä huonoksi mouhoksi, jos siltä katoaa focus; esimerkiksi mouhon skaalan laajentuessa liikaa. Otetaan esimerkiksi vaikkapa tapahtuma, jossa on selvä epäkohta syystä S. Samalla syyllä sitten perustellaan muitakin, alkuperäiseen epäkohtaan kuulumattomia mouhoja ja täten muutetaan hyvin alkanut mouho huonoksi.
Esimerkkejä hyvästä ja huonosta mouhosta
Seuraavassa tuomme esille muutaman esimerkin, joista lukija voi tulkita rivien välistä haluamiansa yksityiskohtia. Esimerkkejä ei ole kuinkaan kummemmin valittu, kuha tuli mieleen.
Esimerkki 1 - "tarjoilumouho"
Henkilö A kokee, että jossakin tapahtumassa on tarjolla liian vähän kaurapuuroa. Ratkaistakseen asian hän suorittaa aiheesta hyvän mouhon: Miettii, miksi kaurapuuroa olisi hyvä olla tarjolla? Miten sen hankkiminen kyseiseen tapahtumaan olisi mahdollista? Voisiko hän itse auttaa asiassa? Kysyy kohteliaasti keittiöltä, miksi tällainen epäkohta on olemassa ja esittää kohdista 1-3 saadut päätelmät.
Henkilö B on samaa mieltä henkilön A kanssa siitä, että kaurapuuron puuttuminen on huutava vääryys. Hän suorittaa aiheesta huonon mouhon: Toteaa ensiksi, että kaurapuuron puuttuminen on huutava vääryys. Loukkaantuu tästä ja ottaa asian henkilökohtaisesti. Kyseenalaistaa tekijöiden taidon ja kyvykkyyden. Tuo esille, miten asiat olivat paremmin kun hän oli aiheesta vastuussa. Ei tarjoa mitään ratkaisua ongelmaan, vaan tyytyy huutelemaan asiasta vielä pitkään tapahtuman jälkeenkin.
Esimerkki 2 - "kälimouho"
Henkilö O on käärmeissään sähköpostinlukuohjelmansa mukamas puutteellisesta hakutoiminnallisuudesta. Käyttöliittymän hakukenttä ei näyttäisi hakevan kaikista valituista postikansioista viestejä tietyllä otsikolla, vaikka eri kansiot selvästi näyttävät olevan valittuna. Tästä meinaa nousta jo aikamoinen mouho.
Henkilö S puuttuu asiaan, ja huomauttaa, että itseasiassa laajempaan hakuun on olemassa erillinen hakutoiminto, joka aukeaa ihan omaksi ikkunakseen. Henkilö O vaihtaa välittömästi mielipidettään, ja on ilahtunut saadessaan haluamansa hakutulokset. Tässä tilanteessa siis henkilö S korjasi väärinkäsityksestä johtuvan huonon mouhon nopealla täsmämouholla.
Molemmat henkilöt ovat kuitenkin lopulta pettyneitä käyttöliittymän epäselvyyteen sen osalta, että hakemisen aikana monta hakukohdetta voi olla ikäänkuin valitun näköisenä, ja tästä voisi nostaa uuden mouhon ihan yleisesti käyttöliittymäsuunnittelun huonoudesta. Hyvässä mouhossa nostettaisiin pian esille mm. se, että ihmisten toiveet ovat varsin erilaisia, ja yksiselitteistä käliä on varsin haastavaa rakentaa. Onhan monipuolisessa käyttöliittymässä melko lailla eri tiloja, joiden huomioon ottaminen vaatisi melko lailla efforttia, etenkin kun kyseessä on avoin softa, jonka devaajia kiinnostaa enemmän vain itse koodi, mikä on valitettavaa. Alkuperäinen mouho kuitenkin kuihtui, kun hakutoiminto löytyikin.
Esimerkki 3 - "nginx-mouho"
Henkilö E on tyytymätön siihen, että laajasti verkkotuotannossa käytetty Apache-ohjelmisto ei ole enää moderni ja sen toimintatapa aiheuttaa selkeää overheadia järjestelmään. Henkilö E on tässä täysin oikeassa, mutta mouhotessaan menee yhtä pahasti metsään kun Seppo Rädyn kännissä heittämä keihäs.
Mouho alkaa sillä, että kerrotaan nginxin olevan ylivertainen kaikissa olosuhteissa. Tämä luonnollisesti saattaa pitää paikkansa lähes aina, muttei se ole mikään universaali totuus. Tämän jälkeen mouhossa siirrytään kertomaan, miten kaikki tulisi aina ja poikkeuksetta toteuttaa nginxillä. Tämäkin voi pitää paikkansa, mutta henkilö E ei ota huomioon vallitsevia olosuhteita. Nginxin käytöstä saavutettava etu ei välttämättä ole millään tavalla lopputuloksen kannalta merkityksellistä tai ulospäin näkyvää, ja palvelinohjelmistoa ei välttämättä ole mahdollista aina valita itse.
Kokonaisuutena mouho jää turhaksi huuteluksi ja aiheuttaa ihmisissä vain ikävää mieltä.
Esimerkin mukainen tilanne eskaloituu pahimmassa tapauksessa henkilökohtaiseksi tappeluksi (“olette varmaan ihan ammattitaidottomia, kun valitsitte työkalun x y:n sijasta”, huolimatta siitä, että y:tä ei edes ole saatavilla). Samalla saattaa tulla käyttäneeksi olkinukke-argumentointivirhettä. Pahimmassa tapauksessa sen seurauksena ihmisille jää värittynyt kuva mouhon aiheesta.
Vinkkejä aloittelevalle mouhoajalle
Olet jo lukenut tämän ABC:n tähän asti, joten onneksi olkoon - sinulla on aika hyvät valmiudet hyvään mouhoon! Tekstin sisäistämällä ja rivien välistä lukemalla sinustakin voi tulla erinomainen argumentoija.
Itsetarkastelu mouhotessa johtaa parempaan mouhoon. Jos mouhotessa esimerkiksi uhkaa lipsua aiheesta, kannattaa ottaa pari lisäaskelta oikeaan suuntaan. Tämä voi olla esimerkiksi alkuperäisen kysymyksen esittäminen uudelleen, tai asian katsominen uudesta vinkkelistä.
Mouhotessa kannattaa huomioida mm. konteksti. Esimerkiksi hautajaisissa ei kannata mouhota kukkalaitteiden toimituskuluista, vaikka aiheessa olisikin ilmiselvä epäkohta. Myöskään luentosalissa diffiksiä pureskellessa on ihan turha huomauttaa luennoitsijalle pitkästi valittamalla täyden salin odotellessa, että fonttikoko itseasiassa vaihtuu kalvoissa kesken lauseen tehden lukemisesta aavistuksen ärsyttävää ja sitäpaitsi comic sansia ei tulisi käyttää niistä sun näistä syistä. Pointti on ihan hyvä, mutta sen voi esittää kirjoittajalle vaikka luennon jälkeen.
Mouhossa tulisi aina pyrkiä välttämään omaa pippelin pidentämistä. Ei ole koskaan oikeasti väliä, että onko mouholla lopputulosta, tai varsinkaan että onko alkuperäinen mouhoaja oikeassa.
Loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin aivan sama.
Tuottavia mouhohetkiä toivottaen,
omnez & sooda
Lisää aiheesta
- https://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentointivirhe
- https://fi.wikipedia.org/wiki/Filosofia
- https://fi.wikipedia.org/wiki/Retoriikka
- https://mycourses.aalto.fi/course/view.php?id=10044 (Vie-98.122 Väittelytaito)
- https://mycourses.aalto.fi/course/info.php?id=14994 (Vie-98.1226 Väittelytaito)
0 kommenttia
Oma kommenttisi
Mielipide tämän sivun asiasta? Kirjoita toki. Älä raapusta kuitenkaan ihan asiattomia juttuja.
Jos on yksityisempää asiaa, tarkkaa kysyttävää tai aihetta pidemmälle keskustelulle, käytä yhteydenottolomaketta kommentoinnin sijaan.
Hölmöt kommentit saatetaan moderoida pois jälkikäteen.